Pöytä käytössä

Tietokonepöytä käytössä Kajaanissa

Pöytä käytössä

Pöytä on ollut nyt käytössä muutamia päiviä joten minulla on ollut aikaa huomata, minkälainen pöytä on käytännössä. Pöytä on massiivinen, niinkuin suunnittelinkin. Vaikka se on painava osat saa pöydästä irti, jolloin sen muuttaminen oli verrattaen vaivatonta. Tarkoituksenani oli että kuvassa vasemmalla puolella oleva pc-koteloteline olisi tullut sen verran pöydän alta ulos, että ei tarvitsisi kontata pöydän alla vaihtamassa johtoja. Tämä ei toteutunut. Kiskoja ei voinut kiinnittää pöydän alle niin eteen, että teline tulisi tarpeeksi pöydän alta. Tarkoituksena olisi siirtää kiskojen paikkaa siten, että pc-telineen voi työntää syvemmälle pöydän alle tuoden lisää jalkatilaa. Oikean puolimmainen kotelo toimii niinkuin pitää. Sen voi työntää syvälle pöydän alle jolloin saa jaloille mukavasti tilaa. Sitten kun tekee mieli virvokkeita, esimerkiksi olutta, voi koteloon laittaa minijääkaapin niinkuin kuvassa. Koteloon mahtuu myös rc-auto ja paperia, mutta näin kesän kunniaksi laitoin sinne minijääkaapin. Pöydällä on todella mukavasti tilaa, sen päällä on hyvä tehdä pieniä askareita. Olen todella tyytyväinen pöytään. Oma-aloitteisuus on kasvanut vuoden myötä. Toisaalta oma-aloitteisuus sai syksyllä pienen kolauksen, kun menin päätäpahkaa tekemään ja sitten tuli takapakkeja ja tajusin että en osaakkaan. Joksikin aikaa tuli vaihe milloin halusi lähes jokaiseen työvaiheeseen opettajan hyväksynnän jotta pystyi etenemään seuraavaan työvaiheeseen. Jossakin vaiheessa varmuus alkoi kuitenkin taas tulla takaisin ja aloin luottamaan omiin kykyihini tehdä.

Ketjureatio opetustuokio

Heikki Väisänen 250624

Mietelmiä teknologisesta tutkimusprojektista

Alkuun ryhmä numero yksi ei ollut minulle ennestään tuttu, tunsin Erikan vain entuudestaan. Pienryhmä toimi meillä oikein hyvin. Me annoimme toisillemme puheenvuoroja, osasimme kuunella ja tuimme toisiamme. Ryhmän ilmapiiristä syntyi oikein lämmin. Myös harmistusta tunsimme pienryhmässä kun suunittelimme jääpalaketjureaktio-tuntia turhaan. Huono ideahan se olisi ollut, puutyöluokka ja vedellä läträily nimittäin.

Koko luokan välinen tuntisuunittelu oli hankalaa. Alkuun ei oikein löytynyt keskustelulle vetäjää. Aapo otti kumminkin vetäjän roolin ja päästiin eteenpäin. Keskustelu eteni niin että rohkeitten äänessä olevien mielipiteet lyötiin suunitelmaan. Osalle tuntisuunnitelman yksityiskohdilla ei ollut varmaan väliä, mutta eivät kaikki varmaan kehdanneet sanoakaan omaa mielipidettänsä. Itse otin sellaisen roolin että halusin tuoda esille eri vaihtoehtoja. Jotkut närkästyivät minun Talvivaara-ehdotuksiini. Perimmäinen tarkotukseni oli herättää ideoita.

Aihepiirisuunitelma täytettiin Google docsissa eli kaikki luokasta pääsivät käsiksi tähän. Keskustelutilanteissa luokassa Saara otti roolin kirjurina, joka kirjoitti keskustelussa saadut pointit docsiin. Tästä kehut Saaralle. Aihepiirisuunitelma jaettiin vastuualueisiin, kukin ryhmä hoitaa alueensa. Opetustuntien suunittelupienryhmissä meni todella taidokkaasti, toimimme aidosti ryhmänä tehdessämme tuntisuunitelman. Erika kirjoitti ja kokosi hyvään muotoon meidän tuntisuunitelmamme.

Tunnin pito arvottiin ja pitäjäksi osoittautui Jari. Jari valitsi minut apuopettajaksi. Tunnin aloitti Jari ja sitten kun siiryimme puukäsityötilaan esittelin itseni ja sanoin olevani apuopettaja. Alku luonnistui niin että toimimme Jarin kanssa kiertävinä ohjaajina molemmat. Yksi pöytäryhmä ei päässyt oikein alkuun jolloin Jari meni avustamaan sitä. Pöytäryhmä olikin niin kinkkinen että Jari tajusi että hänellä ei olisi aikaa huomioida ja tsempata enempää tätä ryhmää, kun muut ryhmätkin vaatisivat paljon aikaa. Ryhmässä oli poika joka oli todella hitaasti lämpeävä tuppisuu. Toinen syy miksi hän ei oikein jaksanut keskittyä oli koska työ saattoi vaikuttaa hänestä liian haastavalta jolloin hän turhautui. Kysyin Jarilta tehtäisiinkö niin, että minä ottaisin tämän pöydän erityiseen opetukseen koska se vaatisi aikaa. Se osoittautui hyväksi valinnaksi. Aloin tututustumaan vähän poikiin. Pojilla oli selvästi jännä tunne kun olin uusi aikuinen tilanteessa. Otin kyselemällä vähän selvää minkä tyylisiä poikia he olivat. Sulkeutunut poika osottautui konsolipelaajaksi. Kun sanoin että itsekkin pelailen, niin jää oli osaltaan murettu sain pojan työskentelemään. Olin tyytyväinen itseeni kun sain pojat työskentelemään kun ensin loin turvallisen ilmapiirin. Laarin Ville kehui myös minun ja Jarin eriyttämistä. Toinen asia mistä olen tyytyväinen oli se, että tartuin tilanteisiin joissa opilaalla oli puutteellinen tekniikka työstää. Esimerkiksi muistutin taltaamaan oikein. ”Tee taltatessa pystylyöntejä muuten puu halkeaa”, sanoin. Poika oli tekemässä kourua missä metallikuula pyörii.

Palautteet minulle olivat positiivisia, vaikka vain vähän sain palautetta ylipäänsä, mutta Jarihan se oli se oikea opettaja. Janin ilme kun opetin talttaamisen oli minulle tärkeä. Ilme kertoi että se meni hyvin. Myös Jari kiitteli tunnin jälkeen.

Kokonaiskuva projektin onnistumisesta on positiivinen. Projektissa pysyttiin aikataulussa, oppilaat saivat projektit valmiiksi, osa selvästi innostui ja nautti projektista. Meillä oli tavotteita oppilaille joista he suoriutuivat eritavalla. Esimerkiksi osa oppilaista oli luovia ja kekseliäitä keksimään vaiheita projektiin. Osan oli taas niin hankala aloittaa. Syy voi olla motivaation puutteessa tai pelossa että epäonnistuu. Toisaalta myös osa ei ole niin luovia ja kekseliäitä. Näitä oppilaita oli tärkeä tukea ja opettaa. Minulle jäi sellainen tunne että energian siirtyminen arjen ketjureaktioissa jäi melko kapealle alalle projektissa ja näin projekti jäi irralliseksi oppilaan arjesta.

Projektin yksi selvä hankaluus oli oppilaitten poissaolot. Ryhmistä puuttui lähes aina joku ja seuraavalla kerralla tuli uusi oppilas toisten ryhmiin. Tämä toi projektiin sekavuutta. Oppilaan on varmasti hankala mennä työstämään toisten ketjureaktiota. Myös sellaisia tunteita huomasin että ryhmät olivat tykästyneet omiin ketjureaktioprojekteihin niin paljon ettei siedetty uuden oppilaan tulla ehdottelemaan ideoita.

Arvosanan antaminen tuntuu hankalalta. Tuntien kulku vastasi odotuksiani. Mitään hirveän räikeän negatiivista tai positiivista ei sattunut projektissa. Projekti oli kumminkin selvä onnistuminen. Olisi hankala paljoa miettiä mitä olisin tehnyt toisin, vain pieniä asiota olisin muuttanut. Projektin arvosanaksi annan neljä viidestä tai kolme viidestä.

Henkilökohtainen panokseni oli hyvä, muttei loistava. En tehnyt ylimääräistä työtä paljoa. Tein työni vastuulla ja kunnolla, niin että tunsin oloni varmaksi jos vaikka pääsen opettamaan. Silloin kun Tuomas sanoit että älkää tuudittautuko siihen että opetusmahdollisuus olisi yhden suhde viiteen, ”Ei se kumminkaan minun kohdalle satu”, minusta tuntui että se 20 prosentin mahdollisuus olisi 100-prosentisen selvästi minä. Opetus olisi jännittänyt minua, mutta olin valmistautunut siihen hyvin ja siitä oli varma olo. Jännityksen aiheutti se, että en ole pitkään aikaan opettanut. Myös valvovien silmien alla opettaminen jännitti etukäteeen. Minua kuitenkin harmittaa että en päässyt opettamaan. Oma arvosanani itselleni on 3/5. Pienryhmästä olen todella tyytyväinen. Se toimi miten ryhmän pitääkin. Siinä kuunneltiin, jaettiin, kerrottiin ja tuettiin toisiamme. Ei olisi voinut olla parempaa ryhmää. Ryhmälle 5/5!

Sähkötentin omia muistiinpanoja

Sähkötentin omia muistiinpanoja

Sähkötenttiin luku on sinänsä hankalaa että vanhat tiedot riitelevät nyt uusien tietojen kanssa.

Jännite: Sähköinen potentiaaliero. Mitataan voltteina. Suomalaisesta pistorasiasta 230v jännite. Paristoja eri kokoisia jännitteiltään(1,5v-9v)

Virta on elektronien liikettä. Mitataan ampeereissa.

Jos laite vaatii 4v(volttia) toimiakseen ja se saa 3 volttia se ei toimi. Jos laite saa tarpeeksi voltteja muttei ampereeita laite ei toimi, koska paristo on tyhjä. Edellinen lause on siitä tyhmä että ei voi olla voltteja jos ei ole ampeereita. Asiaa voisi kuvailla kuivuneella vesiputouksella. Jos vettä olisi niin voimalla se tippuisi alas.

Sarjaankytkennässä paristoja voltit kasvaa eli vesiputouksen korkeus nousee kuin Angelinputouksessa, mutta vesiputouksen yläjuoksulla oleva järvi on samankokoinen. Järvi=pariston kesto

Rinnankytkennässä järven koko kasvaa mutta se rauhallisesti liplattaa.

Kotitalouslaitteiden virrankulutus ilmaistaan watteina. Watit lasketaan Voltit kertaa Ampeerit.

Miksi käytetään vaihtovirtaa? Kyse on taloudellisesta sähkön siirtämisestä. Tasavirralla pystyy siirtämään vain muutaman kilometrin sähköä ilman merkittävää jännitehävikkiä. Vaihtovirta osoittautui paremmaksi sähkön kuljettamisessa. Vaihtovirta ei kumminkaan sovellu laitteille, koska ne vaativat tasaista jännitettä. Muuntaja muuntaa vaihtovirran tasavirraksi.

Taontamuistiinpanoja

Taonta
• kappaleita taotaan siirtämällä metallimassaa, poikkipinta pienenee( venytys, olastus) tai suurenee (tyssäys), metalli kutistuu tai suurenee metallikiteiden rakenteiden muuttuessa
• takominen kovettaa metallia, tekee siitä kestävämpää ja joustavampaa

Lämpötila ja väri

• kuumentaminen ehkäisee metallin halkeamia ja säröjä, virheellinen kuumennus heikentää tai hävittää ominaispiirteitä mm. korroosion kestävyys
• 700C vähimmäislämpötila teräkselle
• metallin tulisi olla kaukana ilman virtausaukosta ettei se kerää oksideja pintaansa(hapettava alue) mutta myös kasan päällimmäisistä hiilistä (pelkistävä alue) ettei kuumene liiaksi
• pehmeä teräs soveltuu parhaiten kuumennettavaksi ahjossa(hiilipitoisuus 0,1-0,3%)
• Tumman kirsikanpunainen väri: n. 740C, oranssi 1000C
• alumiinia ja sen seosta taottaessa pyrometrien käyttö
• kupari ja messinki muuttavat väriä kuumennettaessa

Perustaontamenetelmiä

-teroittaminen: kappaletta muokataan litistämällä siihen terävä kärki

-venyttäminen: yleisin tapa muotoilla metallia käsin johon vaikuttaa:

• vasaran muoto: pyöreäpäinen laajentaa metallia säteittäin kaikkiin suuntiin, tasapäinen laajentaa poikittain
• työstö umpinaisen vai onton kappaleen päällä
• vasaran asento

-olastaminen: poikkipintaa pienennetään voimakkaasti halutusta kohdasta

-litistäminen: alkuperäistä paksuutta ohennetaan ja levennetään

-vääntäminen: luodaan spiraaleja

-kiertäminen: kierretään kappaletta itsensä ympäri

Lämpökäsittelyt

• Karkaiseminen: metallin lämpötilaa nostetaan tasaisesti tiettyyn pisteeseen ja jäähdytetään nopeasti vedessä. Kastamistapa on tärkeä: kappale upotetaan pystyakselin suuntaisesti, muoto määrittää missä suunnassa kappaletta liikutellaan vedessä. Kestävyys ja kovuus lisääntyvät, metalli haurastuu.
• Jännityksen poishehkutus: poistaa metallin yhtäkkisestä kuumenemisesta johtuvan laajentumisen ja supistumisen synnyttämät jännitykset. Karkaistu kappale pelkistetään eli päästetään alhaisessa lämpötilassa ja jäähdytetään
• Päästäminen: metallille palautetaan mekaanisessa käsittelyssä menetetyt ominaisuudet. Kuumennetaan tiettyyn pisteeseen, pidetään yllä ja jäähdytetään hitaasti
• Leikkuuterän karkaisu

Omia muistiinpanoja

Puu Tenttiin valmistautumista

Ja paljon muistiinpanoja liimaamisesta

Puu raaka aineena

Sydän ja pinta puu. Väri eroja ja kosteus eroja. (Mänty,lehti kuusi)

Väri ero. Ei kosteus eroa(Tammi)

Ei väri eroja mutta kosteus eroja(kuusi,pyökki ja vaahtera)

Ei paljoa kosteus eroja koivu

puun viat

-lenkoisuus=puun tasainen kierteisyys

-epäpyöreys

-haaroitteneisuus

-korot eli puiden haavat 1. avokoro 2. umpikoro

-Lyly puu reaktio puu tapunut puu, joka on alkanut sopeutua valineeseen tilanteeseen parantamalla -tukirakennettaan

-Kierteisyys

-Oksaisuus 1. Sisä oksat 2. ulko oksat

-Halkeamat johtuvat kosteus eroista. Pintapuu kuivuu eri tahtia kuin sydänpuu

-Pahkat visat

-Bakteerit home sinistyminen

-Lahoa pidetään pahanavikana sahateolisuudessa.

-Eläinten auheutamat viat

-hyönteiset

Liimattu puu on kestävämpää kuin saman kokoinen yhtenäinen puu koska siinä viat jakautuat keskenään.

Liimaaminen

Varhaisimmat liimat 1500-luvulta eKr, luonnonaineista valmistettuja

• gluteiiniliimat:eläinjätteistä
• kaseiiniliimat: maitoherasta
• albumiiniliimat: kuivattu naudan veri
• kasvisproteiiniliimat: mm. soija

Liimojen teollinen valmistus alkoi 1600-luvun lopussa; Hollannin gluteiiniliimatehdas

Nykyiset puuliimat on kehitetty 1900-luvulla ja ne ovat keinotekoisesti valmistettuja

• miksi muoviliimat ovat syrjäyttäneet luonnonliimat: kestävät mm. pien-eliöitä, kovettuvat nopeasti ja ovat helposti valmistettavia
• fysikaalisesti sitovat liimat: kovettuvat liuottimen poistuessa saumasta, mm. PVAc- ja kontaktiliimat
• kemiallisesti sitovat: kovettuvat kemiallisessa reaktiossa, mm. fenoli-, urea-, ja epoksiliimat
• kylmäkovettuvat liimat kovettuvat huoneenlämmössä, kuumakov. vaativat yleensä yli 100c:n
• käyttövalmiin liiman koostumus: liimahartsi, mahdollinen kovetin ja liuotin joka yleensä on vesi

Liimausta käytetään koska
• ulkonäkö(pinnan tasaisuus ja kappaleen sirous)
• lujuus; liimaussaumassa jännitykset jakautuvat laajoille pinnoille
• nopeus
• hankalien kappaleiden liittäminen yhteen
• Aineen kahden atomien ja molekyylien vaikuttavien voimien yhteisvaikutus eli koheesio, esim puun oma lujuus muodostuu koheesiosta
• Kahden eri aineen välillä vaikuttavien vetovoimien yhteisvaikutus eli adheesio, esim liiman ja puun välillä
• Liimattavat pinnat on työstettävä juuri ennen liimausta, jolloin nestemäinen liima pääsee tunkeutumaan riittävän lähelle puhdasta ja ehjää puupintaa

Hyvän liimaussauman edellytyksiä:

• liimattaville pinnoille levitys tasaisesti niin että liima kostuttaa pinnat huolella
• riittävän suuri adheesio eli liiman tartunta (puristimet)
• riittävän suuri koheesio eli liiman oma lujuus
• liiman kovettuessa ja sitoessa syntyvät kutistumisjännitykset eivät saa rikkoa saumaa
• kovettuneen sauman pitää pystyä välittämään liimatun kappaleen osasta toiseen kohdistuvat voimat
• liiman käyttöolosuhteiden vaatimusten täyttäminen ( sää ja lämpötila)
• liiman kestävyysominaisuuksien säilyttäminen vanhetessaan
• liima ei saa reagoida kemiallisesti liimattavien aineiden kanssa

Liimauksen teoriaa: kaksi pääilmiötä; mekaaninen ja spesifinen adheesio

• mekaaninen: nestemäinen liima tunkeutuu puun huokosiin, koettuessaan ”ankkuroituu”
• spesifinen : huokosettomien pintojen liimautuminen

Puun liimaukseen vaikuttavia tekijöitä

• rakenne: erilainen tarttuminen ja liimasauman lujuus pinta- ja sydänpuussa sekä kevät- ja kesäpuussa
• viat: oksat, vinosyisyys ja reaktiopuu heikentävät puuta ja vaikeuttavat liiman imeytymistä, myös pihka
• kosteus: saa olla 5-15%, puu on hygroskooppista: imee tai haihduttaa kosteutta riippuen omasta ja ilman suhteellisesta kosteudesta ja asettuu tasapainokosteuteen. Kosteuden muuttuminen turvottaa/kutistaa puuta-puun eläminen aiheuttaa jännityksiä jotka pahimmillaan rikkovat sauman. Kappaleiden kosteudet tulisi tasaannuttaa käyttöolosuhteita vastaaviksi ennen liimausta
• pinnan laatu: sileys, vahingoittumattomuus, puhtaus, leikkaussuunta->poikkileikkauspinnat hyvin huokoisia ja kapillaarisia
• puulaji:puun tiheys, pihka- ja uuteainepitoisuus sekä hygroskooppiset ominaisuudet, helposti liimattavia mm. kuusi ja mänty

Liiman ominaisuudet

• eri kestävyysasteita mm. säänkestävä, kosteudenkestävä ja sisäkäyttöön soveltuva
• kuiva-ainemäärä: mitä pienempi, sitä enemmän sauma kutistuu kun liuotin poistuu kuivumisessa-sitä enemmän syntyy kutistumisjännityksiä
• viskositeetti (puun liimaukseen käytettävien liimojen sakeus): tavallisesti 100-15 000 mPas, varastointi alhaisessa lämpötilassa jottei viskositeetti kasva. Myös aika kasvattaa sitä, sekä täyte- ja jatkosaineet, ohennus liuottimella
• happamuus: hapan, neutraali tai emäksinen liima, mitä lähempänä neutraalia (pH 7) sen parempi
• vanheneminen: paksu sauma heikompi, käyttöolosuhteet, liiman vanhenemisenkesto-ominaisuudet

kertamuoviliimat: voidaan muovata vain kerran, uudelleen kuumennettaessa hajoaa, käytetyimpiä urea- eli karbamidiliimat, fenoli- ja resorsinoliliimat->kaikissa näissä terveydelle haitallista formaldehydia

• Urealiimat eniten käytettyjä puuliimoja, suurin käyttäjä lastulevyteollisuus, halpa, väritön ja soveltuu nopeaan liimaukseen, kuiviin sisätiloihin. Yleensä kuumakovettuvia, näitä modifoidaan lisäämällä esim. melamiini- tai resorsinoliliimaa vedenkestävyyden parantamiseksi, PVAc-liimaa paksunkin sauman elastisuuden ja kestävyyden parantamiseksi
• Melamiiniliimat: kosteudenkestävyys ja lujuusominaisuudet paremmat kuin urea-, nopeammin ja alhaisemmissa lämpötiloissa kovettuvia, kalliimpia. Melamiini- ja ureahartsien sekoituksia käytetään mm.ovien ja ikkunoiden liimaukseen, kosteudenkestävien lastulevyjen valmistukseen   
• Fenoliliimat: luja liimaussauma, kestää erittäin hyvin säätä, kemikaaleja, öljyjä ja orgaanisia liuottimia, vaneriteollisuus käyttää eniten näitä. Modifoituja fenoliliimoja käytetään lähinnä metallien liimaukseen
• Resorsinoliliimat: vaativiin kohteisiin esim. kantaviin rakenteisiin, suurin käyttäjä liimapuukannateteollisuus, myös puusepänteollisuus. Sauma erittäin luja ja täysin säänkestävä
• Epoksiliimat: pääasiassa metallien liimaukseen auto-, lentokone- ja sähköteollisuudessa, betonin liimaukseen rakentamisessa, korkea hinta rajoittaa puun liimauksessa. Useimmat kaksikomponenttisia nestemäisiä liimoja. Kutistuvat kovettuessaan vain vähän, hyvä adheesio eikä vaadi puristuspainetta
• polyuretaani- ja isosyanaattiliimat: paljon mm. kenkä- ja autoteollisuudessa. Neljä eri päätyyppiä: yksi- ja kaksikomponenttiset reaktioliimat, liuotinliimat ja vesidispersioliimat. Hyvä koheesio ja adheesio monille pinnoille, huono kosteuden- ja lämmönkesto, sisältävät myrkyllisiä ja ärsyttäviä ainesosia

kestomuoviliimat: voidaan muovata lämpöä hyväksi käyttäen useita kertoja laadun juurikaan kärsimättä

• Dispersioliimat: Polyvinyyliasetaattiliimat eli PVAc-liimat yleisimpiä puuliimoja, puusepän- ja huonekaluteollisudessa. Luja, kova ja väritön sauma, ei kestä korkeita lämpötiloja tai kosteutta, kovettuu veden imeytyessä tai haihtuessa saumasta. Levitys vain toiselle pinnoista, puristus
• Sulateliimat: Tärkein käyttöalue pakkausteollisuus. Huoneenlämpötilassa kiinteitä, sulatetaan levityksen ajaksi. Sauma joustava ja vedenkestävä, ei kuitenkaan kovin kestävä. Voidaan aktivoida uudelleen lämmöllä
• Kontaktiliimat: kenkäteollisuudessa ja verhoiluliimana huonekaluteollisuudessa. Joustava ja vedenkestävä sauma, lujuus melko huono, sitominen liuottimen poistuessa saumasta

Metallin liimaus puuhun

• käyttäytyvät lämpötilan ja kosteuden vaihdellessa eri tavoin->jännityksiä saumaan
• rasva metallista poistettava, lujaan saumaan myös mekaaninen tai kemiallinen puhdistus
• vahva oksidi-tai ruostekerros puhdistettava
• liimat kylmässä tai kuumassa kovettuvia, parhaiten toimii PVAc- ja kontaktiliimat

Metallin liimaus metalliin

• puhtaus tärkeää
• liimat nestemäisiä/kiinteitä, kylmä/kuumakovettuvia käyttöolosuhteiden mukaan

Muovit ja muut aineet

• kirkkaat, sileät pinnat hyvä karhentaa hiomalla
• liimana kontakti-, polyuretaani- ja syanoakrylaattiliimoja

Liimausvirheet

• liimattavasta puusta johtuvat
• liimasta johtuvat
• valmistuksen aiheuttamat virheet

Liiman imeytyminen

• puun kosteus/kuivuus
• alhainen viskositeetti ja pieni kuiva-ainemäärä

Paksu liimaussauma

Esikovettuminen ja kuivuminen

• pitkä liimausaika, korkea lämpötila työtilassa, pieni liiman levitysmäärä, lämmin liimattava pinta tai nopea kovete, epätasainen levitys
  Liiman vaillinainen kovettuminen
• kovetteen liian pieni määrä, kovetteen huono sekoittuminen, alhainen kovettumislämpötila, vieraat aineet puussa
  Liiman läpilyönti
• vaneroitaessa ohuilla viiluilla levyjä liima menee viilun läpi->värivika, pintakäsittelyn vaikeutuminen.
  Ontot levyt eli musikantit
• puristuspaineen epätasaisuus kappaleen paksuuden vaihdellessa
• kuumapuristettaessa yli 100c kosteus saattaa höyrystyä saumaan, puristinta avattaessa sauma aukeaa
  Muita virheitä
• jännityksien aiheuttavat muutokset kappaleissa, vääntyileminen

Tarkastus
• Puun liimaus vaikuttaa ehkä eniten tuotteen käyttökelpoisuuteen, laadunvalvonnan oltava ennaltaehkäisevää
• valmistuksen jälkeen tehtävillä laadun tarkastuksilla pyritään löytämään virheelliset tuotannosta, selvittää syyt ja poistaa ne
• yleisimpiä liimaussauman testaavia menetelmiä ovat keksineet nämä puutuotteiden valmistaja- ja ostajamaat sekä -yhteisöt: British Standard, Deutsche Normen ja American Society for Testing and Materials
• testauslaitteita: aineenkoestuskone, koekappaleiden työstämis- ja liimauslaitteet sekä ilmastointi-, kuivatus- liotus- ja keittolaitteet
• suurimmilla levyteollisuus-, puusepän- ja rakennuspuusepäntehtailla omat tuotteidensa testausosastot tai -yksiköt
• onnistuneessa liimauksessa tuote ei murru liimaussaumasta vaan puusta
• Suomessa tehtaan ulkopuolella levyjä testaa ja laatua valvoo Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT

Työturvallisuus

• monet liimat sisältävät pieniä määriä raaka-ainetähteitä->saattavat olla terveydelle haitallisia
• liimoihin myös lisätään emäksiä, liuottimia, kovettimia ja happoja
• Luonnonperustaisilla ja PVAc-liimoilla ei todettu terveyd. Haittoja
• estetään liima-aineiden pääsy iholle ja limakalvoille
• ilmanvaihto ja valmistajan käyttöohjeet

Sorvaus

 Tein sorvaustyönä puulautasen. Ensin tehtiin liimalevy laadukkaasta puusta. Sorvauksessa on käytettävä priimapuuta missä ei ole vikoja. Oksaiset puut eivät sovellu hyvin sorvaukseen koska silloin taltta voi helposti haukata puuhun. Käytimme puuna koivua. Ensin teimme 300mm x 700mm liimalevyn, joka katkaistiin sitten poikki. Toisesta puolesta tein sitten sorvausharjoitukseni. Kun minulla oli neliskanttinen puulevy, ensin piirsin harpilla mahdollisimman suuren ympyrän mikä palikkaan mahtuisi. Siitä tulisi pyöreä ahio mistä aloittaisin sorvauksen. Sorvaustyönä tein kuperan kipon. Vannesahalla sahasin pyöreän liimalevypalasen. Liimalevyä ei voinut kerralla sahata pyöreäksi, koska vannesahan terä oli sen verran syvä. Piti tehdä apusahauksia että sahan terä mahtui kääntymään pyöreään sahaukseen. Seuraavaksi määritettiin aihion keskikohta mittaamalla ja keskikohtaan asetettiin sorvin istukka. Istukka kiinnitettiin aihioon ruuveilla. Istukka kiinnitettiin sorvin karaan ja sorvi laitettiin pyörimään. Sorvauksessa on tärkeää pitää päällä suojalaseja, koska lastua lentää paljon. Toinen tärkeä turvallisuusseikka on että pidetään sorvaustuki lähellä sorvattavaa kappaletta, sen takia että jos taltta tökkää puuhun, niin se ei mene sorvituen ja aihion väliin kiilaksi. Tällöin ahio voi mennä kappaleiksi ja singota kovalla vauhdilla. Myös taltta voi mennä pilalle. Sorvatessa talttaa pidetään 90:n asteen kulmassa aihioon nähden. Ensin sorvattiin ulkomuoto ja pohjaan syvennys karalle. Istukan sorvaus tapahtui niin, että ensin sorvattiin lähelle oikeaa mittaa oleva syvennys ja sen jälkeen tehtiin hienoiseen kulmaan sorvaus. Kulma tehtiin sen takia että istukka levenee ahion sisälle. Näin istukka pysyy tukevasti ahiossa. Sen jälkeen aihio otettiin irti sorvista ja istukka kiinnitettiin karaan ja ahio istukkaan. Aloin sitten tekemään kappaleen yläpinnasta koveraa. Kun olin kovertanut tarpeeksi, hioin p120 karkealla hiekkapaperilla samalla kun sorvi pyöritti puulautasta. Testasin myös hienoa sorvauslastua hiomiseen. Sekin toimii oikein hyvin. Sorvauksen jälkeen testasin vielä öljyhiontaa sorvauslautaseeni. Ensin hioin sisäpuolelta p240 karkealla hiekkapaperilla, minkä jälkeen p600 hiekkapaperilla ruokaöljyn kanssa. Puulautasen sisäpuolesta tuli todella sileä.

Sähkötyö

Sähkötyönä tein omaan rc-autooni ajovalot. Käytössäni oli kaksi teholediä, vastus, johtoa, katkaisin ja itse tehty piirilevy. Piirilevy koostuu epoksikuitulevystä, minkä päällä on ohut kuparikerros. Ensin suunnittelin paperille 1:1 piirilevyn suunitelman ja mietin valmiiksi kaikkien komponenttien paikat. Virran ledit saavat rc-auton 7,4 voltin akusta ja ostin oikeanlaisen liittimen minkä toinen pää menee rc-auton vastaanottimeen, toisen pään purin ja laitoin piirilevyyn kiinni. Kun piirilevy oli suunniteltu paperille sahasin piirilevystä saman kokoisen palan kuin 1:1 paperisuunnitelmassa. Seuraavaksi nostin 1:1 paperin piirilevyn päälle ja painoin suunnitelmassa olevien komponenttien jalkojen paikat teräspiikillä piirilevyyn. Piirsin tussilla komponenttien väliset yhteydet. Kun piirilevy laitettiin syöpymään, se syöpyi kaikkialta muulta paitsi tussikohdista. Asetonilla pyyhin tussinjäljen pois. Komponentin jaloille piirrettyihin paikkoihin piti Dremelillä porata millin reiät. Nyt piirilevy oli sellaisessa vaiheessa, että siihen pystyi alkamaan asentamaan komponentteja. Asentaminen tapahtui niin, että työnsin komponentin jalat poratuista rei'istä, jonka jälkeen taitoin jalkoja niin että komponentti ei tipahtanut piirilevyltä pois. Sen jälkeen otin kolvin, esilämmitin reiän ja komponentin jalan välistä kohtaa, lisäsin tinalankaa, mikä suli kiinnittäen komponentin jalan piirilevyyn kiinni. Tinalangan lisääminen tapahtuu näin: esilämmitä kolvilla, lisää tinalankaa, jälkilämmitä, vie kolvi komponentin jalkaa pitkin pois.



Seuraavaksi hyvä esimerkki siitä, että kannattaa olla huolellinen pilkun paikan kanssa. Annoin hauenleukajohdoilla teholedeille pöydästä kolmen voltin virran. Annoin varmuuden vuoksi kolmen voltin virran, koska teholedit ovat kolmen ja puolen voltin ledejä. Ihmettelin, miksi teholedit eivät syttyneet, mutta epäonnekseni huomasin, että olin antanut teholedeille kolmenkymmenen voltin virran. Tässä hyvä esimerkki siitä että jos laitteelle antaa enemmän virtaa kuin mihin se on suunniteltu, laite hajoaa. Onneksi Janilla oli varastossa kaksi uutta teholediä. Kun olin liittänyt kaikki komponentit piirilevyyn, aloin tekemään koteloa piirilevylle. Piirilevy oli sen verran pieni, että se mahtui hyvin tyhjään Berocca-poretablettirasiaan. Aiemmin kolvatut liitokset sulatin kolvilla ja imaisin tyhjiöpillillä tinat pois. Ensiksi mittasin nappikatkaisijan halkaisijan koska halusin liittää sen Berocca-purkkiin. Sen jälkeen porasin Berocca-purkkiin akkuporakoneella nappikatkaisijan kokoisen reiän. Nappikatkaisijan liimasin Gorilla-liimalla Berocca-purkkiin kiinni. Nappikatkaisijan jalkoihin olin jo kolvannut johdot. Seuraavaksi porasin kynäporalla kaksi millin kokoista reikää Berocca-purkin päähän. Ujutin johdot näistä rei'istä läpi. Reiät tiivistin Gorilla-liimalla. Sitten liitin teholedit johtoihin kiinni. Teholedit kuumenevat sen verran paljon, että suositeltiin laitettavaksi jäähdytysraudat teholedien kantaan kiinni. Näin ledit jäähtyvät paremmin. Taivutin sinkkilevystä sopivat jäähdytyspalat teholedeille mitkä sahasin rautasahalla sopivan kokoisiksi ja siloitin sahaustörsteet nauhahiomakoneella. Jäähdytyspalat liitin Gorilla-kaksikomponenttiliimalla juuri oikean kokoiseen vanerinpalaseen että ledivalo sattui juuri rc-auton valojen kohdalle. Harmikseni kun työnsin piirilevyä Berocca-purkkiin, huomasin että se ei enää mahtunut sinne, koska katkaisijan jalat osuivat piirilevyssä olevaan vastukseen. Piirilevy jäi Berocca-purkista 1,5 cm ulos eikä korkki mahtunut kiinni. Koska halusin, että purkki on vedenkestävä niin ujutin ilmapallon berocca-purkin suojaksi. Nyt autossani on uskomattoman tehokkaat valot.

Iso vastus otti kiinni katkaisijan jalkoihin

Kuvassa oikealla kuorintapihdit ja elektroniikkapihdit

Kynäporalla tehdystä pienestä reiästä oli hankala saada johdot läpi

Liimaa vaille valmis

Erittäin vahva kaksikomponenttiliima

Ledien testausta. Ovatpa ne kirkkaat!

Muovilevyt Berocca-purkkiin helpottamaan  liimausta rc-koppaan

Valmiit valot