perjantai 29. toukokuuta 2015

Ketjureatio opetustuokio

Heikki Väisänen 250624



Mietelmiä teknologisesta tutkimusprojektista

Alkuun ryhmä numero yksi ei ollut minulle ennestään tuttu, tunsin Erikan vain entuudestaan. Pienryhmä toimi meillä oikein hyvin. Me annoimme toisillemme puheenvuoroja, osasimme kuunella ja tuimme toisiamme. Ryhmän ilmapiiristä syntyi oikein lämmin. Myös harmistusta tunsimme pienryhmässä kun suunittelimme jääpalaketjureaktio-tuntia turhaan. Huono ideahan se olisi ollut, puutyöluokka ja vedellä läträily nimittäin.
Koko luokan välinen tuntisuunittelu oli hankalaa. Alkuun ei oikein löytynyt keskustelulle vetäjää. Aapo otti kumminkin vetäjän roolin ja päästiin eteenpäin. Keskustelu eteni niin että rohkeitten äänessä olevien mielipiteet lyötiin suunitelmaan. Osalle tuntisuunnitelman yksityiskohdilla ei ollut varmaan väliä, mutta eivät kaikki varmaan kehdanneet sanoakaan omaa mielipidettänsä. Itse otin sellaisen roolin että halusin tuoda esille eri vaihtoehtoja. Jotkut närkästyivät minun Talvivaara-ehdotuksiini. Perimmäinen tarkotukseni oli herättää ideoita.
Aihepiirisuunitelma täytettiin Google docsissa eli kaikki luokasta pääsivät käsiksi tähän. Keskustelutilanteissa luokassa Saara otti roolin kirjurina, joka kirjoitti keskustelussa saadut pointit docsiin. Tästä kehut Saaralle. Aihepiirisuunitelma jaettiin vastuualueisiin, kukin ryhmä hoitaa alueensa. Opetustuntien suunittelupienryhmissä meni todella taidokkaasti, toimimme aidosti ryhmänä tehdessämme tuntisuunitelman. Erika kirjoitti ja kokosi hyvään muotoon meidän tuntisuunitelmamme.
Tunnin pito arvottiin ja pitäjäksi osoittautui Jari. Jari valitsi minut apuopettajaksi. Tunnin aloitti Jari ja sitten kun siiryimme puukäsityötilaan esittelin itseni ja sanoin olevani apuopettaja. Alku luonnistui niin että toimimme Jarin kanssa kiertävinä ohjaajina molemmat. Yksi pöytäryhmä ei päässyt oikein alkuun jolloin Jari meni avustamaan sitä. Pöytäryhmä olikin niin kinkkinen että Jari tajusi että hänellä ei olisi aikaa huomioida ja tsempata enempää tätä ryhmää, kun muut ryhmätkin vaatisivat paljon aikaa. Ryhmässä oli poika joka oli todella hitaasti lämpeävä tuppisuu. Toinen syy miksi hän ei oikein jaksanut keskittyä oli koska työ saattoi vaikuttaa hänestä liian haastavalta jolloin hän turhautui. Kysyin Jarilta tehtäisiinkö niin, että minä ottaisin tämän pöydän erityiseen opetukseen koska se vaatisi aikaa. Se osoittautui hyväksi valinnaksi. Aloin tututustumaan vähän poikiin. Pojilla oli selvästi jännä tunne kun olin uusi aikuinen tilanteessa. Otin kyselemällä vähän selvää minkä tyylisiä poikia he olivat. Sulkeutunut poika osottautui konsolipelaajaksi. Kun sanoin että itsekkin pelailen, niin jää oli osaltaan murettu sain pojan työskentelemään. Olin tyytyväinen itseeni kun sain pojat työskentelemään kun ensin loin turvallisen ilmapiirin. Laarin Ville kehui myös minun ja Jarin eriyttämistä. Toinen asia mistä olen tyytyväinen oli se, että tartuin tilanteisiin joissa opilaalla oli puutteellinen tekniikka työstää. Esimerkiksi muistutin taltaamaan oikein. ”Tee taltatessa pystylyöntejä muuten puu halkeaa”, sanoin. Poika oli tekemässä kourua missä metallikuula pyörii.
Palautteet minulle olivat positiivisia, vaikka vain vähän sain palautetta ylipäänsä, mutta Jarihan se oli se oikea opettaja. Janin ilme kun opetin talttaamisen oli minulle tärkeä. Ilme kertoi että se meni hyvin. Myös Jari kiitteli tunnin jälkeen.
Kokonaiskuva projektin onnistumisesta on positiivinen. Projektissa pysyttiin aikataulussa, oppilaat saivat projektit valmiiksi, osa selvästi innostui ja nautti projektista. Meillä oli tavotteita oppilaille joista he suoriutuivat eritavalla. Esimerkiksi osa oppilaista oli luovia ja kekseliäitä keksimään vaiheita projektiin. Osan oli taas niin hankala aloittaa. Syy voi olla motivaation puutteessa tai pelossa että epäonnistuu. Toisaalta myös osa ei ole niin luovia ja kekseliäitä. Näitä oppilaita oli tärkeä tukea ja opettaa. Minulle jäi sellainen tunne että energian siirtyminen arjen ketjureaktioissa jäi melko kapealle alalle projektissa ja näin projekti jäi irralliseksi oppilaan arjesta.
Projektin yksi selvä hankaluus oli oppilaitten poissaolot. Ryhmistä puuttui lähes aina joku ja seuraavalla kerralla tuli uusi oppilas toisten ryhmiin. Tämä toi projektiin sekavuutta. Oppilaan on varmasti hankala mennä työstämään toisten ketjureaktiota. Myös sellaisia tunteita huomasin että ryhmät olivat tykästyneet omiin ketjureaktioprojekteihin niin paljon ettei siedetty uuden oppilaan tulla ehdottelemaan ideoita.
Arvosanan antaminen tuntuu hankalalta. Tuntien kulku vastasi odotuksiani. Mitään hirveän räikeän negatiivista tai positiivista ei sattunut projektissa. Projekti oli kumminkin selvä onnistuminen. Olisi hankala paljoa miettiä mitä olisin tehnyt toisin, vain pieniä asiota olisin muuttanut. Projektin arvosanaksi annan neljä viidestä tai kolme viidestä.

Henkilökohtainen panokseni oli hyvä, muttei loistava. En tehnyt ylimääräistä työtä paljoa. Tein työni vastuulla ja kunnolla, niin että tunsin oloni varmaksi jos vaikka pääsen opettamaan. Silloin kun Tuomas sanoit että älkää tuudittautuko siihen että opetusmahdollisuus olisi yhden suhde viiteen, ”Ei se kumminkaan minun kohdalle satu”, minusta tuntui että se 20 prosentin mahdollisuus olisi 100-prosentisen selvästi minä. Opetus olisi jännittänyt minua, mutta olin valmistautunut siihen hyvin ja siitä oli varma olo. Jännityksen aiheutti se, että en ole pitkään aikaan opettanut. Myös valvovien silmien alla opettaminen jännitti etukäteeen. Minua kuitenkin harmittaa että en päässyt opettamaan. Oma arvosanani itselleni on 3/5. Pienryhmästä olen todella tyytyväinen. Se toimi miten ryhmän pitääkin. Siinä kuunneltiin, jaettiin, kerrottiin ja tuettiin toisiamme. Ei olisi voinut olla parempaa ryhmää. Ryhmälle 5/5!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti