Ketjureatio opetustuokio

Heikki Väisänen 250624

Mietelmiä teknologisesta tutkimusprojektista

Alkuun ryhmä numero yksi ei ollut minulle ennestään tuttu, tunsin Erikan vain entuudestaan. Pienryhmä toimi meillä oikein hyvin. Me annoimme toisillemme puheenvuoroja, osasimme kuunella ja tuimme toisiamme. Ryhmän ilmapiiristä syntyi oikein lämmin. Myös harmistusta tunsimme pienryhmässä kun suunittelimme jääpalaketjureaktio-tuntia turhaan. Huono ideahan se olisi ollut, puutyöluokka ja vedellä läträily nimittäin.

Koko luokan välinen tuntisuunittelu oli hankalaa. Alkuun ei oikein löytynyt keskustelulle vetäjää. Aapo otti kumminkin vetäjän roolin ja päästiin eteenpäin. Keskustelu eteni niin että rohkeitten äänessä olevien mielipiteet lyötiin suunitelmaan. Osalle tuntisuunnitelman yksityiskohdilla ei ollut varmaan väliä, mutta eivät kaikki varmaan kehdanneet sanoakaan omaa mielipidettänsä. Itse otin sellaisen roolin että halusin tuoda esille eri vaihtoehtoja. Jotkut närkästyivät minun Talvivaara-ehdotuksiini. Perimmäinen tarkotukseni oli herättää ideoita.

Aihepiirisuunitelma täytettiin Google docsissa eli kaikki luokasta pääsivät käsiksi tähän. Keskustelutilanteissa luokassa Saara otti roolin kirjurina, joka kirjoitti keskustelussa saadut pointit docsiin. Tästä kehut Saaralle. Aihepiirisuunitelma jaettiin vastuualueisiin, kukin ryhmä hoitaa alueensa. Opetustuntien suunittelupienryhmissä meni todella taidokkaasti, toimimme aidosti ryhmänä tehdessämme tuntisuunitelman. Erika kirjoitti ja kokosi hyvään muotoon meidän tuntisuunitelmamme.

Tunnin pito arvottiin ja pitäjäksi osoittautui Jari. Jari valitsi minut apuopettajaksi. Tunnin aloitti Jari ja sitten kun siiryimme puukäsityötilaan esittelin itseni ja sanoin olevani apuopettaja. Alku luonnistui niin että toimimme Jarin kanssa kiertävinä ohjaajina molemmat. Yksi pöytäryhmä ei päässyt oikein alkuun jolloin Jari meni avustamaan sitä. Pöytäryhmä olikin niin kinkkinen että Jari tajusi että hänellä ei olisi aikaa huomioida ja tsempata enempää tätä ryhmää, kun muut ryhmätkin vaatisivat paljon aikaa. Ryhmässä oli poika joka oli todella hitaasti lämpeävä tuppisuu. Toinen syy miksi hän ei oikein jaksanut keskittyä oli koska työ saattoi vaikuttaa hänestä liian haastavalta jolloin hän turhautui. Kysyin Jarilta tehtäisiinkö niin, että minä ottaisin tämän pöydän erityiseen opetukseen koska se vaatisi aikaa. Se osoittautui hyväksi valinnaksi. Aloin tututustumaan vähän poikiin. Pojilla oli selvästi jännä tunne kun olin uusi aikuinen tilanteessa. Otin kyselemällä vähän selvää minkä tyylisiä poikia he olivat. Sulkeutunut poika osottautui konsolipelaajaksi. Kun sanoin että itsekkin pelailen, niin jää oli osaltaan murettu sain pojan työskentelemään. Olin tyytyväinen itseeni kun sain pojat työskentelemään kun ensin loin turvallisen ilmapiirin. Laarin Ville kehui myös minun ja Jarin eriyttämistä. Toinen asia mistä olen tyytyväinen oli se, että tartuin tilanteisiin joissa opilaalla oli puutteellinen tekniikka työstää. Esimerkiksi muistutin taltaamaan oikein. ”Tee taltatessa pystylyöntejä muuten puu halkeaa”, sanoin. Poika oli tekemässä kourua missä metallikuula pyörii.

Palautteet minulle olivat positiivisia, vaikka vain vähän sain palautetta ylipäänsä, mutta Jarihan se oli se oikea opettaja. Janin ilme kun opetin talttaamisen oli minulle tärkeä. Ilme kertoi että se meni hyvin. Myös Jari kiitteli tunnin jälkeen.

Kokonaiskuva projektin onnistumisesta on positiivinen. Projektissa pysyttiin aikataulussa, oppilaat saivat projektit valmiiksi, osa selvästi innostui ja nautti projektista. Meillä oli tavotteita oppilaille joista he suoriutuivat eritavalla. Esimerkiksi osa oppilaista oli luovia ja kekseliäitä keksimään vaiheita projektiin. Osan oli taas niin hankala aloittaa. Syy voi olla motivaation puutteessa tai pelossa että epäonnistuu. Toisaalta myös osa ei ole niin luovia ja kekseliäitä. Näitä oppilaita oli tärkeä tukea ja opettaa. Minulle jäi sellainen tunne että energian siirtyminen arjen ketjureaktioissa jäi melko kapealle alalle projektissa ja näin projekti jäi irralliseksi oppilaan arjesta.

Projektin yksi selvä hankaluus oli oppilaitten poissaolot. Ryhmistä puuttui lähes aina joku ja seuraavalla kerralla tuli uusi oppilas toisten ryhmiin. Tämä toi projektiin sekavuutta. Oppilaan on varmasti hankala mennä työstämään toisten ketjureaktiota. Myös sellaisia tunteita huomasin että ryhmät olivat tykästyneet omiin ketjureaktioprojekteihin niin paljon ettei siedetty uuden oppilaan tulla ehdottelemaan ideoita.

Arvosanan antaminen tuntuu hankalalta. Tuntien kulku vastasi odotuksiani. Mitään hirveän räikeän negatiivista tai positiivista ei sattunut projektissa. Projekti oli kumminkin selvä onnistuminen. Olisi hankala paljoa miettiä mitä olisin tehnyt toisin, vain pieniä asiota olisin muuttanut. Projektin arvosanaksi annan neljä viidestä tai kolme viidestä.

Henkilökohtainen panokseni oli hyvä, muttei loistava. En tehnyt ylimääräistä työtä paljoa. Tein työni vastuulla ja kunnolla, niin että tunsin oloni varmaksi jos vaikka pääsen opettamaan. Silloin kun Tuomas sanoit että älkää tuudittautuko siihen että opetusmahdollisuus olisi yhden suhde viiteen, ”Ei se kumminkaan minun kohdalle satu”, minusta tuntui että se 20 prosentin mahdollisuus olisi 100-prosentisen selvästi minä. Opetus olisi jännittänyt minua, mutta olin valmistautunut siihen hyvin ja siitä oli varma olo. Jännityksen aiheutti se, että en ole pitkään aikaan opettanut. Myös valvovien silmien alla opettaminen jännitti etukäteeen. Minua kuitenkin harmittaa että en päässyt opettamaan. Oma arvosanani itselleni on 3/5. Pienryhmästä olen todella tyytyväinen. Se toimi miten ryhmän pitääkin. Siinä kuunneltiin, jaettiin, kerrottiin ja tuettiin toisiamme. Ei olisi voinut olla parempaa ryhmää. Ryhmälle 5/5!

Sähkötentin omia muistiinpanoja

Sähkötentin omia muistiinpanoja

Sähkötenttiin luku on sinänsä hankalaa että vanhat tiedot riitelevät nyt uusien tietojen kanssa.

Jännite: Sähköinen potentiaaliero. Mitataan voltteina. Suomalaisesta pistorasiasta 230v jännite. Paristoja eri kokoisia jännitteiltään(1,5v-9v)

Virta on elektronien liikettä. Mitataan ampeereissa.

Jos laite vaatii 4v(volttia) toimiakseen ja se saa 3 volttia se ei toimi. Jos laite saa tarpeeksi voltteja muttei ampereeita laite ei toimi, koska paristo on tyhjä. Edellinen lause on siitä tyhmä että ei voi olla voltteja jos ei ole ampeereita. Asiaa voisi kuvailla kuivuneella vesiputouksella. Jos vettä olisi niin voimalla se tippuisi alas.

Sarjaankytkennässä paristoja voltit kasvaa eli vesiputouksen korkeus nousee kuin Angelinputouksessa, mutta vesiputouksen yläjuoksulla oleva järvi on samankokoinen. Järvi=pariston kesto

Rinnankytkennässä järven koko kasvaa mutta se rauhallisesti liplattaa.

Kotitalouslaitteiden virrankulutus ilmaistaan watteina. Watit lasketaan Voltit kertaa Ampeerit.

Miksi käytetään vaihtovirtaa? Kyse on taloudellisesta sähkön siirtämisestä. Tasavirralla pystyy siirtämään vain muutaman kilometrin sähköä ilman merkittävää jännitehävikkiä. Vaihtovirta osoittautui paremmaksi sähkön kuljettamisessa. Vaihtovirta ei kumminkaan sovellu laitteille, koska ne vaativat tasaista jännitettä. Muuntaja muuntaa vaihtovirran tasavirraksi.

Taontamuistiinpanoja

Taonta
• kappaleita taotaan siirtämällä metallimassaa, poikkipinta pienenee( venytys, olastus) tai suurenee (tyssäys), metalli kutistuu tai suurenee metallikiteiden rakenteiden muuttuessa
• takominen kovettaa metallia, tekee siitä kestävämpää ja joustavampaa

Lämpötila ja väri

• kuumentaminen ehkäisee metallin halkeamia ja säröjä, virheellinen kuumennus heikentää tai hävittää ominaispiirteitä mm. korroosion kestävyys
• 700C vähimmäislämpötila teräkselle
• metallin tulisi olla kaukana ilman virtausaukosta ettei se kerää oksideja pintaansa(hapettava alue) mutta myös kasan päällimmäisistä hiilistä (pelkistävä alue) ettei kuumene liiaksi
• pehmeä teräs soveltuu parhaiten kuumennettavaksi ahjossa(hiilipitoisuus 0,1-0,3%)
• Tumman kirsikanpunainen väri: n. 740C, oranssi 1000C
• alumiinia ja sen seosta taottaessa pyrometrien käyttö
• kupari ja messinki muuttavat väriä kuumennettaessa

Perustaontamenetelmiä

-teroittaminen: kappaletta muokataan litistämällä siihen terävä kärki

-venyttäminen: yleisin tapa muotoilla metallia käsin johon vaikuttaa:

• vasaran muoto: pyöreäpäinen laajentaa metallia säteittäin kaikkiin suuntiin, tasapäinen laajentaa poikittain
• työstö umpinaisen vai onton kappaleen päällä
• vasaran asento

-olastaminen: poikkipintaa pienennetään voimakkaasti halutusta kohdasta

-litistäminen: alkuperäistä paksuutta ohennetaan ja levennetään

-vääntäminen: luodaan spiraaleja

-kiertäminen: kierretään kappaletta itsensä ympäri

Lämpökäsittelyt

• Karkaiseminen: metallin lämpötilaa nostetaan tasaisesti tiettyyn pisteeseen ja jäähdytetään nopeasti vedessä. Kastamistapa on tärkeä: kappale upotetaan pystyakselin suuntaisesti, muoto määrittää missä suunnassa kappaletta liikutellaan vedessä. Kestävyys ja kovuus lisääntyvät, metalli haurastuu.
• Jännityksen poishehkutus: poistaa metallin yhtäkkisestä kuumenemisesta johtuvan laajentumisen ja supistumisen synnyttämät jännitykset. Karkaistu kappale pelkistetään eli päästetään alhaisessa lämpötilassa ja jäähdytetään
• Päästäminen: metallille palautetaan mekaanisessa käsittelyssä menetetyt ominaisuudet. Kuumennetaan tiettyyn pisteeseen, pidetään yllä ja jäähdytetään hitaasti
• Leikkuuterän karkaisu

Omia muistiinpanoja

Puu Tenttiin valmistautumista

Ja paljon muistiinpanoja liimaamisesta

Puu raaka aineena

Sydän ja pinta puu. Väri eroja ja kosteus eroja. (Mänty,lehti kuusi)

Väri ero. Ei kosteus eroa(Tammi)

Ei väri eroja mutta kosteus eroja(kuusi,pyökki ja vaahtera)

Ei paljoa kosteus eroja koivu

puun viat

-lenkoisuus=puun tasainen kierteisyys

-epäpyöreys

-haaroitteneisuus

-korot eli puiden haavat 1. avokoro 2. umpikoro

-Lyly puu reaktio puu tapunut puu, joka on alkanut sopeutua valineeseen tilanteeseen parantamalla -tukirakennettaan

-Kierteisyys

-Oksaisuus 1. Sisä oksat 2. ulko oksat

-Halkeamat johtuvat kosteus eroista. Pintapuu kuivuu eri tahtia kuin sydänpuu

-Pahkat visat

-Bakteerit home sinistyminen

-Lahoa pidetään pahanavikana sahateolisuudessa.

-Eläinten auheutamat viat

-hyönteiset

Liimattu puu on kestävämpää kuin saman kokoinen yhtenäinen puu koska siinä viat jakautuat keskenään.

Liimaaminen

Varhaisimmat liimat 1500-luvulta eKr, luonnonaineista valmistettuja

• gluteiiniliimat:eläinjätteistä
• kaseiiniliimat: maitoherasta
• albumiiniliimat: kuivattu naudan veri
• kasvisproteiiniliimat: mm. soija

Liimojen teollinen valmistus alkoi 1600-luvun lopussa; Hollannin gluteiiniliimatehdas

Nykyiset puuliimat on kehitetty 1900-luvulla ja ne ovat keinotekoisesti valmistettuja

• miksi muoviliimat ovat syrjäyttäneet luonnonliimat: kestävät mm. pien-eliöitä, kovettuvat nopeasti ja ovat helposti valmistettavia
• fysikaalisesti sitovat liimat: kovettuvat liuottimen poistuessa saumasta, mm. PVAc- ja kontaktiliimat
• kemiallisesti sitovat: kovettuvat kemiallisessa reaktiossa, mm. fenoli-, urea-, ja epoksiliimat
• kylmäkovettuvat liimat kovettuvat huoneenlämmössä, kuumakov. vaativat yleensä yli 100c:n
• käyttövalmiin liiman koostumus: liimahartsi, mahdollinen kovetin ja liuotin joka yleensä on vesi

Liimausta käytetään koska
• ulkonäkö(pinnan tasaisuus ja kappaleen sirous)
• lujuus; liimaussaumassa jännitykset jakautuvat laajoille pinnoille
• nopeus
• hankalien kappaleiden liittäminen yhteen
• Aineen kahden atomien ja molekyylien vaikuttavien voimien yhteisvaikutus eli koheesio, esim puun oma lujuus muodostuu koheesiosta
• Kahden eri aineen välillä vaikuttavien vetovoimien yhteisvaikutus eli adheesio, esim liiman ja puun välillä
• Liimattavat pinnat on työstettävä juuri ennen liimausta, jolloin nestemäinen liima pääsee tunkeutumaan riittävän lähelle puhdasta ja ehjää puupintaa

Hyvän liimaussauman edellytyksiä:

• liimattaville pinnoille levitys tasaisesti niin että liima kostuttaa pinnat huolella
• riittävän suuri adheesio eli liiman tartunta (puristimet)
• riittävän suuri koheesio eli liiman oma lujuus
• liiman kovettuessa ja sitoessa syntyvät kutistumisjännitykset eivät saa rikkoa saumaa
• kovettuneen sauman pitää pystyä välittämään liimatun kappaleen osasta toiseen kohdistuvat voimat
• liiman käyttöolosuhteiden vaatimusten täyttäminen ( sää ja lämpötila)
• liiman kestävyysominaisuuksien säilyttäminen vanhetessaan
• liima ei saa reagoida kemiallisesti liimattavien aineiden kanssa

Liimauksen teoriaa: kaksi pääilmiötä; mekaaninen ja spesifinen adheesio

• mekaaninen: nestemäinen liima tunkeutuu puun huokosiin, koettuessaan ”ankkuroituu”
• spesifinen : huokosettomien pintojen liimautuminen

Puun liimaukseen vaikuttavia tekijöitä

• rakenne: erilainen tarttuminen ja liimasauman lujuus pinta- ja sydänpuussa sekä kevät- ja kesäpuussa
• viat: oksat, vinosyisyys ja reaktiopuu heikentävät puuta ja vaikeuttavat liiman imeytymistä, myös pihka
• kosteus: saa olla 5-15%, puu on hygroskooppista: imee tai haihduttaa kosteutta riippuen omasta ja ilman suhteellisesta kosteudesta ja asettuu tasapainokosteuteen. Kosteuden muuttuminen turvottaa/kutistaa puuta-puun eläminen aiheuttaa jännityksiä jotka pahimmillaan rikkovat sauman. Kappaleiden kosteudet tulisi tasaannuttaa käyttöolosuhteita vastaaviksi ennen liimausta
• pinnan laatu: sileys, vahingoittumattomuus, puhtaus, leikkaussuunta->poikkileikkauspinnat hyvin huokoisia ja kapillaarisia
• puulaji:puun tiheys, pihka- ja uuteainepitoisuus sekä hygroskooppiset ominaisuudet, helposti liimattavia mm. kuusi ja mänty

Liiman ominaisuudet

• eri kestävyysasteita mm. säänkestävä, kosteudenkestävä ja sisäkäyttöön soveltuva
• kuiva-ainemäärä: mitä pienempi, sitä enemmän sauma kutistuu kun liuotin poistuu kuivumisessa-sitä enemmän syntyy kutistumisjännityksiä
• viskositeetti (puun liimaukseen käytettävien liimojen sakeus): tavallisesti 100-15 000 mPas, varastointi alhaisessa lämpötilassa jottei viskositeetti kasva. Myös aika kasvattaa sitä, sekä täyte- ja jatkosaineet, ohennus liuottimella
• happamuus: hapan, neutraali tai emäksinen liima, mitä lähempänä neutraalia (pH 7) sen parempi
• vanheneminen: paksu sauma heikompi, käyttöolosuhteet, liiman vanhenemisenkesto-ominaisuudet

kertamuoviliimat: voidaan muovata vain kerran, uudelleen kuumennettaessa hajoaa, käytetyimpiä urea- eli karbamidiliimat, fenoli- ja resorsinoliliimat->kaikissa näissä terveydelle haitallista formaldehydia

• Urealiimat eniten käytettyjä puuliimoja, suurin käyttäjä lastulevyteollisuus, halpa, väritön ja soveltuu nopeaan liimaukseen, kuiviin sisätiloihin. Yleensä kuumakovettuvia, näitä modifoidaan lisäämällä esim. melamiini- tai resorsinoliliimaa vedenkestävyyden parantamiseksi, PVAc-liimaa paksunkin sauman elastisuuden ja kestävyyden parantamiseksi
• Melamiiniliimat: kosteudenkestävyys ja lujuusominaisuudet paremmat kuin urea-, nopeammin ja alhaisemmissa lämpötiloissa kovettuvia, kalliimpia. Melamiini- ja ureahartsien sekoituksia käytetään mm.ovien ja ikkunoiden liimaukseen, kosteudenkestävien lastulevyjen valmistukseen   
• Fenoliliimat: luja liimaussauma, kestää erittäin hyvin säätä, kemikaaleja, öljyjä ja orgaanisia liuottimia, vaneriteollisuus käyttää eniten näitä. Modifoituja fenoliliimoja käytetään lähinnä metallien liimaukseen
• Resorsinoliliimat: vaativiin kohteisiin esim. kantaviin rakenteisiin, suurin käyttäjä liimapuukannateteollisuus, myös puusepänteollisuus. Sauma erittäin luja ja täysin säänkestävä
• Epoksiliimat: pääasiassa metallien liimaukseen auto-, lentokone- ja sähköteollisuudessa, betonin liimaukseen rakentamisessa, korkea hinta rajoittaa puun liimauksessa. Useimmat kaksikomponenttisia nestemäisiä liimoja. Kutistuvat kovettuessaan vain vähän, hyvä adheesio eikä vaadi puristuspainetta
• polyuretaani- ja isosyanaattiliimat: paljon mm. kenkä- ja autoteollisuudessa. Neljä eri päätyyppiä: yksi- ja kaksikomponenttiset reaktioliimat, liuotinliimat ja vesidispersioliimat. Hyvä koheesio ja adheesio monille pinnoille, huono kosteuden- ja lämmönkesto, sisältävät myrkyllisiä ja ärsyttäviä ainesosia

kestomuoviliimat: voidaan muovata lämpöä hyväksi käyttäen useita kertoja laadun juurikaan kärsimättä

• Dispersioliimat: Polyvinyyliasetaattiliimat eli PVAc-liimat yleisimpiä puuliimoja, puusepän- ja huonekaluteollisudessa. Luja, kova ja väritön sauma, ei kestä korkeita lämpötiloja tai kosteutta, kovettuu veden imeytyessä tai haihtuessa saumasta. Levitys vain toiselle pinnoista, puristus
• Sulateliimat: Tärkein käyttöalue pakkausteollisuus. Huoneenlämpötilassa kiinteitä, sulatetaan levityksen ajaksi. Sauma joustava ja vedenkestävä, ei kuitenkaan kovin kestävä. Voidaan aktivoida uudelleen lämmöllä
• Kontaktiliimat: kenkäteollisuudessa ja verhoiluliimana huonekaluteollisuudessa. Joustava ja vedenkestävä sauma, lujuus melko huono, sitominen liuottimen poistuessa saumasta

Metallin liimaus puuhun

• käyttäytyvät lämpötilan ja kosteuden vaihdellessa eri tavoin->jännityksiä saumaan
• rasva metallista poistettava, lujaan saumaan myös mekaaninen tai kemiallinen puhdistus
• vahva oksidi-tai ruostekerros puhdistettava
• liimat kylmässä tai kuumassa kovettuvia, parhaiten toimii PVAc- ja kontaktiliimat

Metallin liimaus metalliin

• puhtaus tärkeää
• liimat nestemäisiä/kiinteitä, kylmä/kuumakovettuvia käyttöolosuhteiden mukaan

Muovit ja muut aineet

• kirkkaat, sileät pinnat hyvä karhentaa hiomalla
• liimana kontakti-, polyuretaani- ja syanoakrylaattiliimoja

Liimausvirheet

• liimattavasta puusta johtuvat
• liimasta johtuvat
• valmistuksen aiheuttamat virheet

Liiman imeytyminen

• puun kosteus/kuivuus
• alhainen viskositeetti ja pieni kuiva-ainemäärä

Paksu liimaussauma

Esikovettuminen ja kuivuminen

• pitkä liimausaika, korkea lämpötila työtilassa, pieni liiman levitysmäärä, lämmin liimattava pinta tai nopea kovete, epätasainen levitys
  Liiman vaillinainen kovettuminen
• kovetteen liian pieni määrä, kovetteen huono sekoittuminen, alhainen kovettumislämpötila, vieraat aineet puussa
  Liiman läpilyönti
• vaneroitaessa ohuilla viiluilla levyjä liima menee viilun läpi->värivika, pintakäsittelyn vaikeutuminen.
  Ontot levyt eli musikantit
• puristuspaineen epätasaisuus kappaleen paksuuden vaihdellessa
• kuumapuristettaessa yli 100c kosteus saattaa höyrystyä saumaan, puristinta avattaessa sauma aukeaa
  Muita virheitä
• jännityksien aiheuttavat muutokset kappaleissa, vääntyileminen

Tarkastus
• Puun liimaus vaikuttaa ehkä eniten tuotteen käyttökelpoisuuteen, laadunvalvonnan oltava ennaltaehkäisevää
• valmistuksen jälkeen tehtävillä laadun tarkastuksilla pyritään löytämään virheelliset tuotannosta, selvittää syyt ja poistaa ne
• yleisimpiä liimaussauman testaavia menetelmiä ovat keksineet nämä puutuotteiden valmistaja- ja ostajamaat sekä -yhteisöt: British Standard, Deutsche Normen ja American Society for Testing and Materials
• testauslaitteita: aineenkoestuskone, koekappaleiden työstämis- ja liimauslaitteet sekä ilmastointi-, kuivatus- liotus- ja keittolaitteet
• suurimmilla levyteollisuus-, puusepän- ja rakennuspuusepäntehtailla omat tuotteidensa testausosastot tai -yksiköt
• onnistuneessa liimauksessa tuote ei murru liimaussaumasta vaan puusta
• Suomessa tehtaan ulkopuolella levyjä testaa ja laatua valvoo Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT

Työturvallisuus

• monet liimat sisältävät pieniä määriä raaka-ainetähteitä->saattavat olla terveydelle haitallisia
• liimoihin myös lisätään emäksiä, liuottimia, kovettimia ja happoja
• Luonnonperustaisilla ja PVAc-liimoilla ei todettu terveyd. Haittoja
• estetään liima-aineiden pääsy iholle ja limakalvoille
• ilmanvaihto ja valmistajan käyttöohjeet

Sorvaus

 Tein sorvaustyönä puulautasen. Ensin tehtiin liimalevy laadukkaasta puusta. Sorvauksessa on käytettävä priimapuuta missä ei ole vikoja. Oksaiset puut eivät sovellu hyvin sorvaukseen koska silloin taltta voi helposti haukata puuhun. Käytimme puuna koivua. Ensin teimme 300mm x 700mm liimalevyn, joka katkaistiin sitten poikki. Toisesta puolesta tein sitten sorvausharjoitukseni. Kun minulla oli neliskanttinen puulevy, ensin piirsin harpilla mahdollisimman suuren ympyrän mikä palikkaan mahtuisi. Siitä tulisi pyöreä ahio mistä aloittaisin sorvauksen. Sorvaustyönä tein kuperan kipon. Vannesahalla sahasin pyöreän liimalevypalasen. Liimalevyä ei voinut kerralla sahata pyöreäksi, koska vannesahan terä oli sen verran syvä. Piti tehdä apusahauksia että sahan terä mahtui kääntymään pyöreään sahaukseen. Seuraavaksi määritettiin aihion keskikohta mittaamalla ja keskikohtaan asetettiin sorvin istukka. Istukka kiinnitettiin aihioon ruuveilla. Istukka kiinnitettiin sorvin karaan ja sorvi laitettiin pyörimään. Sorvauksessa on tärkeää pitää päällä suojalaseja, koska lastua lentää paljon. Toinen tärkeä turvallisuusseikka on että pidetään sorvaustuki lähellä sorvattavaa kappaletta, sen takia että jos taltta tökkää puuhun, niin se ei mene sorvituen ja aihion väliin kiilaksi. Tällöin ahio voi mennä kappaleiksi ja singota kovalla vauhdilla. Myös taltta voi mennä pilalle. Sorvatessa talttaa pidetään 90:n asteen kulmassa aihioon nähden. Ensin sorvattiin ulkomuoto ja pohjaan syvennys karalle. Istukan sorvaus tapahtui niin, että ensin sorvattiin lähelle oikeaa mittaa oleva syvennys ja sen jälkeen tehtiin hienoiseen kulmaan sorvaus. Kulma tehtiin sen takia että istukka levenee ahion sisälle. Näin istukka pysyy tukevasti ahiossa. Sen jälkeen aihio otettiin irti sorvista ja istukka kiinnitettiin karaan ja ahio istukkaan. Aloin sitten tekemään kappaleen yläpinnasta koveraa. Kun olin kovertanut tarpeeksi, hioin p120 karkealla hiekkapaperilla samalla kun sorvi pyöritti puulautasta. Testasin myös hienoa sorvauslastua hiomiseen. Sekin toimii oikein hyvin. Sorvauksen jälkeen testasin vielä öljyhiontaa sorvauslautaseeni. Ensin hioin sisäpuolelta p240 karkealla hiekkapaperilla, minkä jälkeen p600 hiekkapaperilla ruokaöljyn kanssa. Puulautasen sisäpuolesta tuli todella sileä.

Sähkötyö

Sähkötyönä tein omaan rc-autooni ajovalot. Käytössäni oli kaksi teholediä, vastus, johtoa, katkaisin ja itse tehty piirilevy. Piirilevy koostuu epoksikuitulevystä, minkä päällä on ohut kuparikerros. Ensin suunnittelin paperille 1:1 piirilevyn suunitelman ja mietin valmiiksi kaikkien komponenttien paikat. Virran ledit saavat rc-auton 7,4 voltin akusta ja ostin oikeanlaisen liittimen minkä toinen pää menee rc-auton vastaanottimeen, toisen pään purin ja laitoin piirilevyyn kiinni. Kun piirilevy oli suunniteltu paperille sahasin piirilevystä saman kokoisen palan kuin 1:1 paperisuunnitelmassa. Seuraavaksi nostin 1:1 paperin piirilevyn päälle ja painoin suunnitelmassa olevien komponenttien jalkojen paikat teräspiikillä piirilevyyn. Piirsin tussilla komponenttien väliset yhteydet. Kun piirilevy laitettiin syöpymään, se syöpyi kaikkialta muulta paitsi tussikohdista. Asetonilla pyyhin tussinjäljen pois. Komponentin jaloille piirrettyihin paikkoihin piti Dremelillä porata millin reiät. Nyt piirilevy oli sellaisessa vaiheessa, että siihen pystyi alkamaan asentamaan komponentteja. Asentaminen tapahtui niin, että työnsin komponentin jalat poratuista rei'istä, jonka jälkeen taitoin jalkoja niin että komponentti ei tipahtanut piirilevyltä pois. Sen jälkeen otin kolvin, esilämmitin reiän ja komponentin jalan välistä kohtaa, lisäsin tinalankaa, mikä suli kiinnittäen komponentin jalan piirilevyyn kiinni. Tinalangan lisääminen tapahtuu näin: esilämmitä kolvilla, lisää tinalankaa, jälkilämmitä, vie kolvi komponentin jalkaa pitkin pois.



Seuraavaksi hyvä esimerkki siitä, että kannattaa olla huolellinen pilkun paikan kanssa. Annoin hauenleukajohdoilla teholedeille pöydästä kolmen voltin virran. Annoin varmuuden vuoksi kolmen voltin virran, koska teholedit ovat kolmen ja puolen voltin ledejä. Ihmettelin, miksi teholedit eivät syttyneet, mutta epäonnekseni huomasin, että olin antanut teholedeille kolmenkymmenen voltin virran. Tässä hyvä esimerkki siitä että jos laitteelle antaa enemmän virtaa kuin mihin se on suunniteltu, laite hajoaa. Onneksi Janilla oli varastossa kaksi uutta teholediä. Kun olin liittänyt kaikki komponentit piirilevyyn, aloin tekemään koteloa piirilevylle. Piirilevy oli sen verran pieni, että se mahtui hyvin tyhjään Berocca-poretablettirasiaan. Aiemmin kolvatut liitokset sulatin kolvilla ja imaisin tyhjiöpillillä tinat pois. Ensiksi mittasin nappikatkaisijan halkaisijan koska halusin liittää sen Berocca-purkkiin. Sen jälkeen porasin Berocca-purkkiin akkuporakoneella nappikatkaisijan kokoisen reiän. Nappikatkaisijan liimasin Gorilla-liimalla Berocca-purkkiin kiinni. Nappikatkaisijan jalkoihin olin jo kolvannut johdot. Seuraavaksi porasin kynäporalla kaksi millin kokoista reikää Berocca-purkin päähän. Ujutin johdot näistä rei'istä läpi. Reiät tiivistin Gorilla-liimalla. Sitten liitin teholedit johtoihin kiinni. Teholedit kuumenevat sen verran paljon, että suositeltiin laitettavaksi jäähdytysraudat teholedien kantaan kiinni. Näin ledit jäähtyvät paremmin. Taivutin sinkkilevystä sopivat jäähdytyspalat teholedeille mitkä sahasin rautasahalla sopivan kokoisiksi ja siloitin sahaustörsteet nauhahiomakoneella. Jäähdytyspalat liitin Gorilla-kaksikomponenttiliimalla juuri oikean kokoiseen vanerinpalaseen että ledivalo sattui juuri rc-auton valojen kohdalle. Harmikseni kun työnsin piirilevyä Berocca-purkkiin, huomasin että se ei enää mahtunut sinne, koska katkaisijan jalat osuivat piirilevyssä olevaan vastukseen. Piirilevy jäi Berocca-purkista 1,5 cm ulos eikä korkki mahtunut kiinni. Koska halusin, että purkki on vedenkestävä niin ujutin ilmapallon berocca-purkin suojaksi. Nyt autossani on uskomattoman tehokkaat valot.

Iso vastus otti kiinni katkaisijan jalkoihin

Kuvassa oikealla kuorintapihdit ja elektroniikkapihdit

Kynäporalla tehdystä pienestä reiästä oli hankala saada johdot läpi

Liimaa vaille valmis

Erittäin vahva kaksikomponenttiliima

Ledien testausta. Ovatpa ne kirkkaat!

Muovilevyt Berocca-purkkiin helpottamaan  liimausta rc-koppaan

Valmiit valot

Metallityö

Rauta hehkuu, nyt on hyvä lyödä

Harjoitustyönä kaikki luokassa tekivät liitosharjoituksen missä kokeiltiin erilaisia liitoksia. Ensin sahasin millin vahvuisesta rautalevystä kaksi 10x17 cm kokoista kappaletta. Metallilevyä käsitellessä kannattaa olla huolellinen terävien reunojen kanssa. Työhanskojen käyttö on suositeltavaa.
Seuraavaksi kanttasin kanttikoneella molemmista metallilevyistä levyt 90 asteen kulmaan. Tarkoituksena oli liittää metallikappaleet yhteen. Seuraavaksi sahasin metalliputkesta kaksi noin 7 cm pätkää. Harjoituksessa oli tarkoitus että asettaisin putken pystyyn metallilevyn päälle jonka jälkeen tekisin juuri putken muotoisen syvennyksen toiseen putkeen jotta toinen putki lepäisi toisen putken päällä muodostaen T-kirjaimen. Hitsasin metallilevyt yhteen alapuolelta. Mig-hitsauksessa pystyi säätämään virtaa ja langan syöttönopeutta. Jos hitsausääni oli poksahtelevaa ja jälki räiskähtelevää, oli virtaa liian paljon. Mig-hisaus tuntui luontevalta. Hoksasin melko nopeasti miten tulee hyvää jälkeä. Mig-hitsauksen oppii parhaiten kokeilemalla. Mig-hitsauksessa kappale pitää maadoittaa pöytään kiinni. Kaasuhitsaus oli menetelmä, missä ei lisätty mitään lisäainetta hitsisaumaan vaan tarkoituksena oli sulattaa peruskappaleet toisiinsa. Kaasuhitsisauman tein taitettujen levyjen päähän toiselle puolelle Mig-hitsisaumaa. Kaasuhitsauksessa oli ideana saada metallihelmi aikaiseksi mitä liikuttamalla sauman läpi syntyi tasaisin, paras sauma. Kaasuhitsauksessa monesti hävitin helmen jolloin piti synnyttää uusi helmi ja se teki liitosjäljestä epätasaisen. Kaasupistoolia pidettiin saumaan nähden noin 45:n asteen kulmassa. Ensin piti avata happi- ja kaasupullo jolloin happi ja kaasu pääsivät putkistoon. Kaasupistoolista avattiin seuraavaksi venttiili jolloin pistoolista alkoi tulla kaasun ja hapen seosta. Silloin jo pitää olla toisessa kädessä sytytin jolla sytyttää kaasun ja hapen seos. Lopetettaessa kaasuhitsauksen ensin suljetaan kaasun ja sitten hapen tulo. Sen jälkeen pistoolista ammutaan ulos putkistossa oleva kaasu niin kauan että sen tulo loppuu. Pistoolin venttiili laitetaan kiinni. Putki liitettiin rautalevyyn kovajuottamalla. Väristä päätellen juote oli tina-sinkkiseosta. Putket liitettiin toisiinsa pehmytjuottamalla. Sitä ennen pystyssä olevaan putkeen piti viilata juuri toisen putken kokoinen syvennys. Itse ajattelin että samanlaisen uran saan aikaiseksi kulmahiomakoneella joten viilaamisaika väheni, kuntein kulmahiomakoneella karkeatyöstön uralle ja loppu-uran siistin viilalla juuri putkelle sopivaksi. Sitten pehmytjuotin putket kiinni toisiinsa.

Takomista

Laajan puutyön takia metallin työstölle itsellä jäi hyvin vähän aikaa. Metallityönä tein naulakon. Päätyöstömenetelmänä oli takominen. Takomisharjoituksen aikana huomasin, että takominen on todella mukavaa. Rauta on kuin muovailuvahaa silloin kun se on hehkuvaa. Ensin puhdistetaan ahjo vanhasta tuhkasta ja kuonasta, tehdään puupuolella muutama syttöpala ja otetaan uusia hiiliä ja lisätään sytöt ja hiilet ahjoon. Sitten aukaistaan ilmaventtiili hiljaiselle puhaltamaan happea ahjon alapuolelta. Sen jälkeen kaasupolttimella sytytetään ahjo. Kaasupolttimella saa kuumentaa ahjoa hetkeen verran ennen kun ahjo on tarpeeksi kuuma. Sitten eikun metallikappale ahjoon hiilten keskelle. Itselläni oli tarkoitus metallityössä heittäytyä vain luovaksi ja alkaa takomaan erilaisia muotoja naulakkoon. Sen verran olin suunnitellut että olin sahannut kolme metallitangon palaa mitkä muokkauksen jälkeen hitsasin selkäpuolelta Mig:illä yhteen. Mig-hitsauksen rosoisen jäljen hioin nauhahiomakoneella sileäksi, jotta naulakko ei naarmuta seinää. Yksi metallitangoista oli kahta muuta pidempi, sen sijoitin naulakkoa tehdessä keskimmäiseksi. Metallia takoessa naulakon idea jalostui ja kun jonkun muodon olin tehnyt seuraava muoto alkoi hahmottua päähän, millaiseksi takomistyön haluan. Takomisessa lyönti venytyksessä ei ole kohtisuora, vaan vasaraa lyönnin aikana liu'utetaan vähän venytyssuuntaan. Naulakosta tuli mustekalatyylinen. Naulakon aion lahjoittaa vanhempien mökille. Äidin ja isän tehtäväksi jää keksiä mitä siihen sitten ripustaa. En pintakäsitellyt metallityötä millään lailla koska haluan että naulakko tulee ruostumaan. Takomisharjoitustyönä tein koristesapelin. Siinä testasin myös takomalla katkaisua. Ensin kappale kuumennettiin hehkuvaksi minkä jälkeen hehkuvan kappaleen päälle nostettiin leka minkä toinen puoli oli kiila. Lekaan lyötiin sitten vasaralla jolloin kiila upposi hehkuvan metallin läpi katkaisten sen. Edellä mainittu toistetaan niin monesti kunnes kappale on katkaistu. Takoessa pitää välillä lisätä uusia hiiliä ja sitten kun lopettaa niin ei lisää uusia hiiliä puoleen tuntiin.





'

Ohjelmointia, automaatiota ja robotiikkaa

Ohjelmointia, automaatiota ja robotiikkaa

Ensimmäisenä oli tutustuminen automaatioon. Meidät jaettiin ryhmiin. Tuomas heitti ryhmille kysymykset ilmaan.”Kuinka liukuovi toimii?” tuli meille kysymykseksi. Toisilla oli mm. ”Kuinka kahvinkeitin toimii?” Kaikista näistä löytyy jokin laukaiseva input prosessille mistä johtuu output. Esim. meidän ryhmän liukuovi. Liikesensori havaitsee tietyn raja-arvon ylittävän tapahtuman. Tässä tapauksessa ihmisen tullessa sensorisäteen tielle säteen palautumisaika on eri kuin jos se kimpoaisi asfaltista. Yksinkertainen tietokone käynnistää moottorin, mikä avaa oven. Ovi pysyy auki tietyn ohjelmoidun ajan verran. Jos säteen tielle tulee toinen ihminen ajastin nollaantuu ja lähtee laskemaan alusta inputtia milloin antaa moottorille käskyn laittaa ovi kiinni.

Seuraavalla kerralla pääsimme leikkimään legoilla. Aapon kanssa rakennettiin mallista robotti. Robotin idea oli lähentää meitä ohjelmointiin. Ohjelmointi tapahtui legon omalla ohjelmalla, missä pystyi helposti tekemään erilaisia toimintoja robotille. Siirsi vain hiirellä laatikoja ja näpäytti hiirellä niiden väliin kontaktin. Esim Robotti kulkee niin pitkään eteetpäin kunnes väri-, valo-, kosketus-, tai äänisensori havaitsee jotakin. Itse sai määrätä raja-arvot, esimerkiksi me laitoimme robotin pyörimään viiva rataa valosensorin avulla kun värisensori ei toiminut. Valosensorin huonona puolena oli valoarvojen samankaltaisuus. Paperista musta kohta ei heijasta valoa niin paljoa kuin valkea kohta, mutta raja-arvot olivat kumminkin valkoisella 47 ja mustalla 44. Ja edellämainitut raja arvot muutuivat +\- 2 pöydän kohdan mukaan. Ja kun robotille antoi arvot, että aina kun se kulkee musta se ajaa eteenpäin ja aina kun sensori havaitsee valkean raja-arvon se kääntyy kunnes löytää mustan raja-arvon. Lopuksi saimme robotin kulkemaan hitaasti ringin, mutta toimintavarmuus oli huono.

Legoilla leikkiminen oli mieleeni!

 Lego-ohjelmoinnista pääsimme yksinkertaiseen ohjelmointikieleen. Ohjelmoinnissa käytimme picaxe-ohjelmaa. Laitoimme piirilevyn tietokoneeseen kiinni usb- johdolla ja käynnistimme ohjelman. Piirilevyssä oli erilaisia toimintoja mm. erilaisia valoja ja summeri. Työskentelyparinani oli Tinja joka osoittautui todella haiksi ohjelmoinnissa, vaikka ei ollut ennen ohjelmoinut. Ohjelmoinnissa on tietty logiikka kuinka se toimii. Pieninkin virhe ohjelmointikaavassa niin ohjelma ei toimi tai se toimii väärin.

Ohjelmointia

Ohjelmointikoodia

Pintakäsittely

Pöydän pintakäsitelystä

Kun koko pöytä oli valmis paitsi kiskot eivät olleet paikallaan, aloitin valmistautumisen pintakäsittelyyn.

Värisuunnittelua Paint-ohjelmalla

Kotelon pohjamaalausta

Pintakäsitelyä varten lainasin kirjatosta kirjan missä oli ohjeita maalaamiseen. Tarkoituksena oli siis maalata pöytälevy ja korit ja vahata sarjat sekä jalat. Ajan kannalta maalaaminen ei ollut enää hyvä vaihtoehto koska aikaa oli meidän yliopistonloppunäyttelyyn enää viikko. Maalin kuivumiseen menee kumminkin paljon aikaa. Työvaiheet pintakäsittelyssä: Ensin hiominen aloitettaan karheasta hiekkapaperista puun mukaan. Jos on isompia koloja mitä haluaa tasoittaa kannattaa aloittaa hiominen 60p tai jopa vielä karkeammalla hiekkapaperilla, muuten hienommalla. Itse hioin ensin 60p, 80p, 100p, 120p, 180p ,240p ja lopuksi osan pinnasta 320p hiekkapaperilla. Nyt jälkeenpäin olisin ensin hionut 80p maalattavat pinnat, sen jälkeen käyttänyt puukittiä koloihin ja sitten kitin kuivumisen jälkeen siirtynyt  hienompiin hiomapapereihin. Hioin siis ensin kaikki osat minkä jälkeen paineilmalla puhalsin pölyt pois sekä hiukan kosteahkolla nukkaamattomalla rätillä pyyhin maalattavat pinnat. Sen jälkeen menin maalaamoon ja maalasin pohjamaalin tulevia maalikerroksia varten. Pohjamaalauksen jälkeen hioin pohjamaalatut pinnat vuorokauden päästä maalauksesta p120,180,240 hiomapaperilla. Pohjamaalin päälle maalasin itse peitevärillä. Pöytälevyyn olin valinnut siitakesienen ruskean, koteloihin granaattiomenan punaisen, sarjat sekä jalat aioin vahata. Ensimmäisen maalikerroksen levitettyäni pensselillä pöytälevyyn huomasin että se on aivan liian hidas tapa, maali alkoi jo kuivumaan ja nahkottumaan vaikka maalit olivat liuotinohenteisia. Liuotinohenteiset maalit kuivuvat hitaammin kuin vesiohenteiset maalit. Seuraavaa maalikerrosta varten ostin telan. Sillä levitin ensin maalin rivakasti koko pöytälevyyn, jonka jälkeen pensselillä tein viimeisen silauksen. Korien maalamiseen pensseli riitti oikein hyvin. 

Koteloiden teko

Koteloiden teko alkoi taas valmiista raakaliimalevystä. Liimalevyt olin tehnyt joulukuussa, ja kun aloin työstämään niitä opin jotain uutta. Olin suunnitellut että liimalevyt tulisivat siten, että syysuunta olisi kannessa, pohjassa sekä molemmissa sivuissa syvyyssuunnassa. Silloin minulle kerrottiin, että tällaisesta kotelosta ei tulisi niin kestävä kuin jos pohjalevyn syysuunta olisi leveyden suuntaisesti ja sivuliimalevyjen syysuunta ylhäältä alaspäin. Suunnitelmat menivät pikkuisen uusiksi, ja tein yhden uuden liimalevyn. Liimalevyt oikohöyläsin, tasohöyläsin ja pyörösahasin oikeaan mittaan. Sen jälkeen asetin pyörösahan terän 45 asteen kulmaan ja ajoin puun kantit jiiriin.Tämän jälkeen kokeilin että kaikki liimalevyt sopivat toisiinsa muodostaen kotelot. Jiiriliitoksen lisäksi käytin lamelloliitosta vahvistaakseni liitossaumaa.

Liimalevy on sahattu jiiriin. Vielä lamellointikoneella kolot

Asetin lamellointikoneen ohjurin 45 asteen kulmaan ja asetin terän puremaan 10-lamellon kokoiset reiät. Seuraavaksi mittasin kaikista kotelon liimalevyistä keskikohdat ja merkkasin ne reunoihin. Jokaiseen kanttiin tuli kolme reikää: molempiin reunoihin ja keskelle lamelloja varten. Sitten päästiin kokoamaan kotelot. Jokaiseen pohjan ja kannen reikään laitettiin lamello ja sivut asennettiin niihin testiksi jotta kaikki osat sopivat toisiinsa. Sen jälkeen kotelot puristettiin kulmapuristimilla kasaan ja jätettiin paikka näin valmiiksi tulevaa liimausta varten. Kaikkiin lamellon koloihin siveltiin liimaa ja jonkin verran myös kantteihin. Lamellon periaate on että lamello turpoaa lamelloliitoksen sisällä liiman kanssa muodostaen kestävän liitoksen. Janin kanssa paukutettiin alustavasti kotelon osat hollille, minkä jälkeen kotelo nostettiin kulmapuristimen väliin puristuksiin. Kulmapuristimia kiristämällä liitokset puristuivat yhteen. Viimeistään puuvasaran kovat jymäytykset kotelon kylkeen saivat liitokset kohdilleen. Jos lyö kovasti kannattaa käyttää vaneripalasia välissä. Näin valmistin pc-telineen sekä paperitelineen. Huomasin että koteloiden liimalevyt olisi kannattanut hioa ennen liimaamista koska nyt hiominen oli hankalampaa.
 Mitä tekisin toisin: kun tarkoituksena tietokonepöydässä oli että johtoja pystyisi vaihtamaan koneen takaa niin että ei tarvitsisi kontata pöydän alle, se ei täysin toteutunut. Kun kiskon vetää ääriasentoon, täytyy kumminkin mennä pöydän alle. Kiskojärjestelmän pitäisi olla pyörivä. Paperiteline/rc-autoteline taas toimii aivan hyvin. Sen saa tarpeen tullen työnnettyä pöydän allle luoden jaloille lisätilaa.

Lohiliitos

Lohiliitosta tekemässä 18.3.2015 kirjoitettu

 Tietokonepöydän jalat yhdistetään toisiinsa tukipalasilla. Tukipalaset liitetään jalkoihin lohiliitoksilla. Ensimmäisenä tein Keimon ohjeistuksella tukipalikoihin lohenpyrstöt pyörösahalla. Suunnittelin ensin pyrstön muodon piirtämällä tukipaloihin. Sen jälkeen katsoin kulmaimella

lohenpyrstön leikkauksen asteen, asetin kulmaimen pyörösahan terää vasten ja laitoin terän oikeaan asentoon. Seuraavaksi nostin työstettävän puun pystyyn ja tuin sen puristimilla hyvin pyörösahan ohjaimeen. Tähän sain neuvot Keimolta, itse en olisi tällaista keksinyt. Pyörösahan imuri piti ottaa pois tieltä, koska lohenpyrstösarja oli metrin pöytätasosta kattoon päin.

Tukilevy on kiinni pienillä puristimilla

 Terä ei leikannut täysin tekemääni viivaa pitkin, mutta se ei haitannut. Lohenpyrstöjen valmistumisen jälkeen piirsin terävällä kynällä lohenpyrstön muotoiset ääriviivat pöydän jalkoihin. Seuraavaksi työni eteni talttaporakoneelle, missä työstin oikean kokoiset vastakuopat lohenpyrstöille.

Talttaporakone huomioitavaa

-Poraa pikku hiljaa porattavaa kohdetta älä kerralla pohjaan että puru kerkeää poistua.

-Talttaporakoneella tein suurimman osan lohenpyrstöliitoksen lovesta.

-Talttaporakoneella ei saa täysin siistiä suoraa jälkeä.

Lohenpyrstösyvennyksissä käytin todella paljon talttaa. Käsin taltaten sai parhaan jäljen liitokseen. Ensimmäiseksi lohiliitokseksi ne onnistui hyvin. Olen tyytyväinen.

Lohiliitoksen syvennyksen ja vastakappaleen merkitsin samalla tavalla

Vielä on vähän taltattavaa

Mistäköhän lohiliitos on nimensä saanut?

 Lohiliitoksiin meni yllättävän paljon aikaa. Hankaluuksia lohiliitoksissa oli jonkun verran, mutta toisaalta lohiliitosten tekeminen on ollut mielenkiintoisin vaihe pöydän teossa. Lohiliitosten teossa pääsi tekemään käsin. Hankaluuksia oli tarkkuudessa, siinä että lohenpyrstöliitos ja lohenpyrstön muotoinen lovi olisivat juuri toisilleen sopivat. Käsin taltatessa ensin lyödään syyt katkaiseva isku, minkä jälkeen lyödään syitten suuntainen lastun poistattava isku. Vaikka kuinka yritti olla mahdollisimman tarkka, niin vielä virheitä sattui. Joku lovi oli liian väljä, mihin täytyi sitten tehdä koristeviilut peittämään kolo. Viilun tekeminen tapahtui niin, että ensin valmisti kolon kokoisen kiilamaisen viilun, mitä ensin testasi koloon että se sopi siihen. Sen jälkeen koloon tökin pienellä tikulla liimaa ja työnsin viilun koloon. Liiman kuivuttua halkaisin ulkonevan osan viilusta, jonka jälkeen viilasin ja hioin viilun samalle tasolle jalan lohiliitoksen kanssa.

Viilu kolossa

Yksi lohiliitoskolo oli hankala taltata koska puu oli laho liitoskohdalta. Taltatessa lahonnut puu lohkesi ja se piti liimata. Lahon kohdan työstin lohiliitoksesta pienihampaisella askartelusahalla. Onneksi laho ei ylettynyt kuin parin sentin syvyyteen ja lahon alla oli kovaa puuta ja pystyin jatkamaan upotuksen talttaamista.  

Lahon kohdan työstöön oli pienihampainen askartelusaha mainio työkalu

 Jalkojen väliset lohiliitokset liimasin kiinni, paitsi takasarja on kiinni huonekaluruuveilla, että pöydän saa purettua. Seuraavaksi kerron takasarjan kiinnitystyövaiheet. Ensiksi menin K-Rautaan kysymään yli 11 cm:stä huonekaluruuvia. Kaupasta ei löytynyt, joten suuntasin Savon pulttiin josta ostin kierretankoa, siihen sopivan huonekalumutterin kuusiokolopäällä ja vastamutterin. Nyt pystyin tekemään niin pitkät huonekaluruuvit kuin halusin ja tarvitsin. Seuraavaksi mittasin oikean paikan huonekaluruuvien porausrei'ille. Poran terä ei riittänyt siihen että olisin porannut kerralla jalan läpi lohiliitokseen. Myöskään porattava sarja ei mahtunut pylväsporakoneeseen joten porasin akkuporakoneella reiän. Apunani oli toinen oppilas joka katsoi toisesta suunnasta että poraan suoraan. Onnekseni poraukset onnistuvat ensiyrittämällä. 

Jalassa olevat reiät

Kierretankoa sahaamassa. Vanerinpalat estävät kierteitä pyöristymästä

Takasarjaan oikeaan kohtaan reiät

Huonekaluruuvi ja vastakappale

Rautasaha ja rautaviila, viilalla viimeistelin kierretangon

 Sahasin kierretangon oikeaan mittaan ja nauhahiomakoneella pyöräytin sahatun pään 45 asteen kulmaan ja testasin vastakappaleeseen että kierteet pureutuu toisiinsa. Seuraavaksi porasin vastamutterille oikean syvyiset reiät että kierretanko kohtaa vastamutterin. Huonekaluruuvin ja kierretangon kiinnitin ruuvikiinnikkeillä. Nyt takasarjan saa irti kuusiokoloavaimella, näin pöydän saa purettua. 

Puun liimaaminen

Kun soirot on tehty alkaa liimaaminen. Soirot laitetaan pöydälle ja suunnitellaan, mihin järjestykseen ne laitetaan. Huonoimmat soirot sijoitetaan sivuille, että myöhemmässä työstövaiheessa huonot kohdat voisi sahata pois. Puristimet asetetaan niin, että kun liimalevy ladotaan puristimiin, se mahtuu siihen eikä ole liian väljästi. Siinä vaiheessa kun soiroissa on liima, on hankalaa alkaa muuttaa puristimien asentoja. Soirojen ollessa pöydällä kannattaa mitata soiroista valmistuvan liimalevyn korkeus ja tehdä sen kokoinen paikka puristimen väliin. Kun soirot ovat pöydällä kannattaa niihin myös piirtää kokoamiskolmio, mikä helpottaa järjestyksen muistamisessa kun soiroja latoo puristimiin. Soirot nostetaan tason päälle ja laitetaan käsipuristimilla kokoon niin että höylätty pinta on ylöspäin. Liima levitetään pensselillä höylätylle pinnalle niin että näyttäisi kuin puun päällä olisi kuultava viilikerros. Liiman levityksen jälkeen otetaan käsipuristimet irti ja liimatut soirot laitetaan seinällä olevaan puristimeen, niin että toinen sivu on tasaisesti. Ensin olen laittanut oikein hennon peruspuristuksen, että soirot pysyvät paikallaan. Sen jälkeen laitetaan sivupuristin, jotta soirot eivät pingotu ja räjähdä puristimesta pois. 

 Puristimia pitää olla kahdenkymmenen sentin välein. Liiman pitää kuivua noin 30 min. Sen jälkeen liimalevy otetaan pois liimauksesta. Ensin löysätään peruspuristimet ja sen jälkeen otetaan pois sivupuristimet. Kerran minulle tapahtui niin, että otin sivupuristimen ensin ja soirot räjähtivät syliini kovalla voimalla. Nyt on tehty raakaliimalevy mikä ajetaan oikeaan mittaan, ensin oikohöylällä, sen jälkeen tasohöylällä ja sitten pyörösahalla. Liimalevy on valmis.

Pajan puolelle siirryttäessä puolet porukasta aloitti metallipuolella, puolet puupuolella. Itse aloitin puupuolelta. Ensin tehtiin harjoitustyönä liimalevyharjoitus, leikkuulauta, mistä oli hyvä aloittaa, koska omassa työssäni on paljon liimalevyjä. Pöytälevy on liimalevy, missä on valtavia 40x40x1340mm kokosia soiroja. Myös pc-kotelo ja paperikotelo ja jalat sekä sarjat ovat liimalevyä eli jokainen osa. Aloitin työni tekemällä hurjan määrän liimalevyjä sarjatyönä. Se oli hyvin opettavaista, koska liimausvirheitä sattui ja nämä ovat olleet itselleni kaikista opettavaisimpia kokemuksia. Ensimmäinen liimausvirhe syntyi koska olin oikohöylännyt liian vähän ja puu oli jäänyt kieroksi. Liimausvaiheessa soirojen väliin oli sitten jäänyt rakosia. Ei muuta kuin vannesahalle, soirot irti toisistaan, takaisin oikohöylälle ja syrjät oikaisuun. Ja uudestaan liimaukseen. Toinen virhe taas sattui kun en muistanut laittaa puristimia liimausvaiheessa tarpeeksi tiheästi, jolloin liimalevyyn jäi rako. Ja edellä mainittu toimenpide uudestaan. Tietokonepöydän jalkojen suunnittelu oli hankalaa, koska tarkoituksena oli tehdä liimalevy josta pyörösahalla sahaisin neljä jalkaa. Hankalaksi asian teki se, että en hahmottanut kuinka soirot kannattaisi laittaa että jalkoihin tulisi näkyviin kaunis puu. Joulukuun alussa olin saanut kaikki liimalevyt valmiiksi. Alkoi uusi vaihe pajatyöskentelyssä: alkaisin seuraavaksi laittamaan tehtyjäni liimalevyjä oikeisiin mittoihin sekä tekemään lohiliitoksia. Lohiliitos oli ratkaisu, millä tavalla toteuttaisin sarjat mitä en vielä hahmottanut syksyllä.

Soirot ovat puristimissa helpottaakseen liiman levitystä; soirot eivät karkaa minnekään 

Pöytälevyn pitkiä soiroja liimauksessa. Vähän on liikaa liimaa

 Liimaukseen valmistautuminen kuvissa

Ota hollille vanerinpalasia, jottei liimalevyyn jää puristimesta jälkiä

Liima, puristimet ja pensselit

Ota sivupuristin hollille ja löysytä se

Mittaa että liimalevy mahtuu puristimien väliin. On ikävä jos liiman ollessa soirossa pitää alkaa säätämään puristimia

Pöytälevy liimauksessa

Puutöitten aloittaminen

Teknisen piirtämisen jälkeen siirryttiin pajan puolelle. Ensin tutustuttiin kaikkiin tiloihin, koneisiin ja niiden turvallisuuteen, jotka käyn läpi nyt. Pajalta löytyy puupuoli, metallipuoli, maalauspuoli, kiventyöstöpuoli, muovintyöstöpuoli sekä varastot. Ensin tutustun liimalevyn tekemiseen ja laitteisiin mitä siihen käytetään. Raakapuu haettiin varastosta, minkä jälkeen suunnattiin katkaisusahalle. Siinä raakapuusta katkaistiin helpommin työstettävä kappale. Tässä vaiheessa on hyvä olla tiedossa lopullisen kappaleen mitat sekä tehtävien soirojen määrä, koska jo katkaisusahalla pitää ottaa huomioon työstövara. Soirojen leveys tulee raakalaudan paksuudesta, ja se on yleensä +/- 3cm+40cm. Hyvä suunnittelu edeltää onnistunutta työskentelyä. Joskus vaan tuntui että jäi suunnittelemaan aivan liian pitkäksi aikaa eikä uskaltanut ryhtyä hommiin kun ei luottanut omiin taitoihinsa. Katkaisusahalla sahattaessa on hyvä käyttää tukia pitkien kappaleitten kanssa. Joskus kovia materiaaleja esim. koivua sahattaessa terä jumittuu niin kannattaa ottaa tukeva asento ja sahata hitaasti että terä kerkeää purra puuhun. Itse tein sellaista sahausliikettä edestakaisin koska totesin että se on hyvä tekniikka.

Katkaisusahan jälkeen mennään oikohöylälle, jossa lape ja syrjä ajetaan tasaisiksi 90 asteen kulmaan, jotta soiroja sahattaessa sahauksista tulee suoria. Pienimmätkin heitot johtavat helposti liimausvirheisiin. Joskus kannattaa molemmat syrjät puusta ajaa 90 asteen kulmaan jos keskellä puuta on puun virheitä kuten oksia, jotta soirontekovaiheessa oksaiset kohdat eivät tule soiroihin. Paksut koivulankut ovat monesti kieroja. Ne kannattaa halkaista vannesahalla ennen oikohöylälle menoa, koska muuten lankkua pitää höylätä todella paljon että siitä saa suoran. Oikohöylällä on myös hyvä tarkistaa onko kappaleen joku lape tai syrjä suora koska oikohöylän pöytätaso on todella suora. Oikohöylällä höylätään ensin lape, sitten syrjä. Oikohöylä on yksi pajan vaarallisimmista laitteista. Puuta työnnetään terän päältä jolloin horjahtamisen mahdollisuus on suuri, joten aina oikohöylällä pitää olla tukeva asento ja jos siltä tuntuu että työntötuesta on apua, käytä sitä. Oikohöyläämisen jälkeen kappaleen kanssa siirrytään tasohöylälle. Tasohöylällä terä on yläpuolella joten kappale laitetaan tasohöylään sileä pinta alaspäin. Tasohöylällä saa ottaa vain millin kerrallaan. Joskus kappale jumittuu tasohöylän sisälle, jolloin puuhun palaa terän jälki. Tämän ehkäisemiseksi kannattaa olla käden ulottuvilla ohkainen työntöpalikka, millä voi työntää kappaletta jotta se menee sulavasti tasohöylän läpi. Tasohöylän jälkeen aletaan tekemään soiroja pyörösahalla. Pyörösahalla pitää olla vastaanottaja, jonka tarkoituksena on palauttaa työstettävä kappale sahaajalle. Pyörösahalla asetetaan ohjuri siihen kohtaan, minkäpaksuista soiroa haluaa tehdä. Soiroja laskettaessa pitää ottaa huomioon että pyörösahan terän paksuus on 3 mm; jos laudasta sahaa esim. neljä sahausta niin terä on syönyt puuta 4 kertaa 3 mm eli 1,2 cm.

Työpöytä: suunnittelusta ja teknisestä piirtämisestä

Suunnittelin pöydän pääpiirteissään jo syksyllä. Pöydästä tekisin ison että siihen mahtuisi 27:n tuuman näyttö sekä isot kaiuttimet. Halusin pöydälle myös syvyyttä jotta siinä mahtuu työskentelemään hyvin. Tykkään näprätä kaiken näköistä. Myös silmää miellytti massiivinen pöytä. Koska teen massiivisen pöydän, tarkoituksena on myös että pöydän saa purettua osiin, että sitä on helpompi liikutella paikasta toiseen. Mietin jo syksyllä, että maalaisin pöytälevyn, että sillä olisi hyvä kyky suojata vedeltä, koska monesti tulee syötyä tietokoneella ollessa. Tukipuusarjoja en osannut hahmottaa vielä silloin kun suunittelin pöytää. Niistä kerron myöhemmin. Myöskään en ollut varma minkälaiset kiskot pöydässä tulisi olemaan. Keskusyksikölle suunittelin oikean kokoisen kotelon, missä on tuulettimen kohdalla reikä, mikä parantaisi ilmanvaihtoa. Kotelo on myös useamman kymmenen senttiä ilmassa joten pölyä ei kerry koneeseen niin paljon kuin lattialla ollessaan. Suunnittelin myös toiselle puolelle telineen rc-auton säilytystä ajatellen. Tarkoituksena olisi ostaa kiskot työpöytääni, niin että pc-kotelo ja paperiteline/rc-autoteline olisivat liikuvia pöytälevyn alaosissa. Tarkoituksena oli aluksi saada pc-kotelo vedettäväksi tietokone pöydän alta jotta voisi vaihtaa/säätää johtoja niin, ettei tarvitsisi kontata pöydän alla. Toinenkin teline liikkuu kiskojen varassa. Toisessa kotelossa on kiskot sen takia että sen voi työntää pidemmälle pöydän alle näin saaden enemmän jalkatilaa pöydän alle. Syksyllä ajattelin että tekisin kiskot itse mutta tajutessa kiskojen monimutkaisuuden, luovuin ajatuksesta. Haasteet jatkuivat kun ihan mikä tahansa kisko ei sopinut työhöni kiskojen kiinnityksen ollessa pöytälevyn alapuolella. Monia kiskoja löytyi pohja/sivukiinnitteisinä mutta ei yläkiinnitteisinä. En löytänyt ainuttakaan yläkiinnitteistä kiskoa Savonlinnasta. Kävin kuitenkin näissä liikkeissä: K-rauta, Clas Ohlson, Marski Data ja Hovikulman tietokonehuolto. Marski Datalla oli vaihtoehtokisko työpöytääni, mutta se oli aivan liian kallis ja ruma, koska siinä oli kiristyssiteitä. Hintaa sille olisi tullut 120 euroa. Kyseistä yläkiinnitteistä kiskoa käytetään esimerkiksi näppäimistötelineissä. Kun päähän oli alkanut hahmottua kuva pöydästä, piirsin teknisen piirrustuksen CAD-ohjelmalla. Tekninen piirtäminen oli melko haastavaa. Ensin tehtiin kaikki pöydän osat ja sen jälkeen osat tuotiin uuteen välilehteen missä ne liitettiin yhteen. Välillä ei oma logiikka pelannut kun en saanut CAD:illä tehtyä haluttuja muotoja. Onneksi jotkut luokassa tajusivat CAD- suunnittelun paremmin ja pystyivät auttamaan.

Tekninen piirustus tehtiin jokaisesta osasta ja lopullisesta kokoonpanosta.

Erilaisia suunnittelukuvia

Ja vähän lisää